Faith

Ehkä sinun kaveripiirissäsi ap. vain on huomattavan paljon sellaisia, jotka eivät viihdy yksin?

Ei tuo mikään "uusi ilmiö" ole. Lapsuudenperheeni kotona 80-luvulla kävi usein kyläilemässä yksi sukulaismies, joka oli hyvin seurallinen ja ulospäinsuuntautunut luonteeltaan, mutta hän oli poikamies, joka asui yksin. Hän tosin kävi usein pitkin viikkoa, koska ei ollut työelämässä. Jos hän olisi ollut töissä, olisivat kyläilyt varmaan painottuneet erityisesti viikonloppuun. Jotkut eivät tykkää olla yksin.

Kannattaa puhua ammattilaiselle, jos on noin suuri avautumisen tarve. Ammattiauttaja voi hahmottaa ajattelussasi perusteettomia uskomuksia yms. Se on hänen työnsä. Siten ongelmiasi voi lähteä purkamaan, ainakin suhtautumistasi niihin. 

Kaverilla, jolla on omat ongelmansa ja työnsä, harvemmin on kykyä, aikaa ja energiaa moiseen. Kaverille tilittäminen vain vahvistaa ongelmallisia ajatuskuvioitasi. Mielestäni ei ole edes reilua kaveria kohtaan "oksentaa pahaa oloaan" hänelle.

Israeliin haluaisin matkustaa. 

En yleensä tykkää reissaamisesta, mutta haluaisin Etelä-Amerikan Amazonin sademetsän safarikierrokselle. Usean päivän mittaiselle. Pidän sellaiselle pääsemistä niin epärealistisena, etten edes ole viitsinyt selvittää kyseisen reissun virallista nimeä. Yhdessä dokumentissa aikoinaan seurattiin matkustajajoukkoa, joka oli sellaisella kierroksella. Matkaa taitettiin jeepillä, ja aina välillä matkustajat pääsivät aidatulle alueelle kuvaamaan ja katselemaan, syömään yms. Myös Afrikan vastaava safarikierros kävisi. 

Näin yhden englanninkielisen tubettajan matkailuvlogissa Skotlannin maaseutumaisemaa kesällä. Sinnekin olisi kiva päästä. Siellä haluaisin asua kartanotyyppisessä hotellissa, jonka ikkunasta olisi näkymä niitylle tai puutarhaan.

Ja nyt kun aloin ajatella, niin Itävallan Alpitkin olisi ihana kohde. Vuosia sitten tuli tv-sarja Vuoristolääkäri, joka oli kuvattu sellaisessa kauniissa kylässä Tirolissa.

Tietenkin suuttumus on ymmärrettävää ja ihan oikeutettua, jos he kerran olivat sopineet vuokranmaksamisesta yhteisesti tiettyyn päivämäärään mennessä.

Joku voi pitää suuttumusta liioiteltuna, jos sillä toisella (eli tässä tapauksessa sillä miehellä) kuitenkin on paljon rahaa eikä siten oikeasti kiire saada osuuttaan. Toisaalta vuokranmaksu on niin tärkeä asia, että kyllä molemmilta tulee odottaa jämptiyttä sen suhteen.'

Eli mielestäni suuttumus oli ymmärrettävää ja oikeutettu reaktio.

Järkyttävän surullinen tuo 90-luvulta metsässä eläneen tarina, onneksi sai lopulta avun. "Et tule velkojesi takia koskaan saamaan asuntoa" voi olla joillekuille niin lannistava ennuste, ettei enää viitsi edes yrittää.