Faith

Muistan ja tykkäsin. En yleensä viitsi katsoa sarjoja, varsinkaan kotimaisia, mutta sen aikainen kämppikseni sai minutkin katsomaan sitä, ja tykkäsin siitä oikein paljon. Jaksot aiheuttivat monenlaisia tunteita, jotkut kohtaukset olivat hauskoja, jotkut surullisia.

Sarja toi hauskasti esiin ihmisten ristiriitaisuuden: yhdessä kohtauksessa hahmo saattoi vaikka kuvailla itseään vakavaksi ja surumieliseksi, ja jo seuraavassa kohtauksessa hän käyttäytyi täysin päinvastaisella tavalla, esim. kohtaus alkoi naurunremakalla ja kyseisen hahmon hulluttelulla. Kohtausten sijoittelu oli aiheutti tuon, mutta kohtaukset kai olivat lisäksi poikkeuksellisen lyhyitä tai jokin kuvaustekniikassa korosti tuota ristiriitaisuutta. Joka tapauksessa se oli hauskaa.

Onko sinulla parempi vai huonompi mieli koulupäivän jälkeen? Eli kun olet ollut koulussa, oletko hyvällä mielellä kotiin palatessasi? 

En uhraisi. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita eli mittaamattoman arvokkaita. Siten on epämielekästä edes verrata viiden ihmisen arvoa yhden ihmisen arvoon kuten rahanarvoisten tuotteiden kohdalla tehdään (tukkuhinnoittelu). Yksi ihminen on yhtä arvokas kuin viisi kertaa yksi ihminen.

Ap:n kysymys on teoreettinen, ja tuo on vastaukseni siihen. Käytännössähän tilanne menisi varmaan jotenkin niin, että yrittäisin viimeiseen asti jarruttaa junaa ja varoittaa raiteella olevia huutamalla ja viittoilemalla – turhaan.

Niin kauan kuin lapset asuvat kotona, heidän pitää mielestäni automaattisesti olla tervetulleita perheen yhteisille kesälomareissuille. Jos reissaaminen on alkanut käydä kukkarolle, valitkaa edullisempia kohteita / lyhyempiä reissuja, esim. jos osan matkasta yöpyy teltoissa ja vain osan hotelleissa, säästää jo pitkän pennin.

Sitä paitsi ehkä teinit eivät innostu telttayöpymisistä eli taloudelliset rajoitteet johtavat luonnostaan siihen, etteivät he enää halua mukaan?

Jos teinit ovat olleet vaikka kesätöissä, he voivat osallistua joihinkin reissun kuluihin.

Kaikki kuitenkin lähtee siitä, että täysi-ikäinen aikuinen lapsi muuttaa omaan kotiin. Siitä ne omat lomasuunnitelmatkin lähtevät luonnostaan syntymään. 

Ihan ymmärrettävää olla surullinen tuon takia. Ei kuitenkaan tarvitse kokonaan heittää toivoa paremmista väleistä sisaruksiin, varsinkin, jos olette vielä nuoria, esim. pari-kolmekymppisiä.

Jotkut alkavat arvostaa hyviä perhesuhteita vasta vanhempana, eli nuorina aikuisina vielä pitävät perheenjäseniä itsestäänselvyytenä, eivät ajattele, miltä lyttäävät sanat heistä tuntuvat, eivät ole valmiita näkemään yhtään vaivaa parempien suhteiden eteen. 

Minusta kyyninen suhtautuminen ja mielipiteiden lyttääminen on vielä normaalien rajoissa olevaa sisarusten välistä juttua, varsinkin nuorilla aikuisilla, vaikkei se hyvä juttu olekaan.

Moni havahtuu vasta myöhemmin edes ajattelemaan sisarussuhteitaan, esim. omien vanhempien vanhenemisen huomaaminen saattaa havahduttaa siihen.

Tuon takia ajattelen, ettei kannata esim. pistää välejä poikki perheenjäseniin.

Minulla on hyvät välit sisaruksiini, vaikka olemme kaikki keskenämme aika erilaisia ja meillä on suurelta osalta erilaiset elämät. Tiedän kuitenkin ikäisiäni (nelikymppisiä), joilla on etäiset välit sisaruksiinsa eli uskon, että sellainen on suht yleistä.