Faith

Älä lue / kuuntele tuollaisia juttuja ja pelotteluja, tai jos et voi niitä välttää, älä usko niihin. Jos olet tyytymätön painoosi ja haluat panostaa terveyteesi, laihduta. Tee se itsesi takia.

Sitä paitsi 35-vuotias on vielä nuori.

Syitä on monia erilaisia. Jotkut ihmiset ovat energisempiä kuin toiset. Jos kyseessä on työ josta saa rahaa, joitain ihmisiä motivoi raha enemmän kuin toisia. Jotkut ihmiset myönteisten kokemuksiensa perusteella uskovat voivansa muuttaa asioita, kun toiset taas ovat niin lannistuneita etteivät usko, että kannattaa edes yrittää. Jotkut ovat mukavuudenhaluisempia ja laiskempia kuin toiset. Joillain voi olla sairaus, joka rajoittaa toimintakykyä. Jne.

Ei kaiken lihan kanssa tarvitse soosia laittaa ollenkaan mielestäni. Esim. jos teette, vaikka koko perhe yhdessä viikonloppuna, valtavan ison määrän lihapullia pakastimeen, niitä voi lämmittää perunoiden tai spagetin kanssa. Samoin uunilohta ei tarvitse kokata juuri lainkaan, vaan se valmistuu itsestään uunissa.

Mielestäni kaikilta perheenjäseniltä voi odottaa ruoanlaittoa aina välillä, jos lapsetkin ovat jo teinejä. Varsinkin, kun on heillä on erityisvaatimuksia.

Olin itse kasvissyöjä kotona asuessani lukioaikana, ja monta kertaa viikossa valmistin itse kasvisversion itselleni. Erotin yhteisestä ruoasta osan itselleni ennen lihan lisäämistä ja laitoin siihen linssejä, papuja tms.

Maksaisin pois kaikki velat ja laskut, ostaisin kivan saunallisen, parvekkeellisen kaksion kauniilta alueelta keskustan läheltä, palkkaisin siivoojan sekä antaisin rahaa läheisilleni ja lahjoittaisin joihinkin tärkeisiin kohteisiin. 

Eivät kaikki tule seniileiksi vanhoina, ainakaan niin paljon, että sen erityisesti huomaisi. Moni pelkää turhaan etukäteen. Fyysinen kuntokin monissa tapauksissa heikkenee hitaasti. Tietysti jos niin tapahtuu nopeasti tai vanhempi vaikka sairastuu vakavasti, se voi totta kai tuntua pelottavalta ja olla hirveän surullista. 

Uskon ja luotan siihen, että ihminen luonnostaan sopeutuu aika hyvin omien vanhempien vanhenemiseen ja lopulta kuolemaan.

Katsoimme joululomalla perheemme kotivideoita 90-luvun alusta. Vanhempani, jotka nyt ovat reilu 60, olivat niin nuoria niillä videoilla, eivät ainoastaan nuoren näköisiä, vaan myös eleet ja ilmeet olivat vetreitä ja jopa vähän lapsekkaita. Ajan kuluminen ja nostalgia alkoivat kuristaa kurkkua, mutta en viitsinyt ruveta itkemään siinä. Muistutin itseäni, että näin sen kuuluukin mennä. Kaikki on hyvin.