Faith

Meidän kerrostaloa vastapäätä tien toisella puolella oli pieni elintarvikekioski jossa asioitiin luukulta. Irtokarkkivalikoima oli näytillä ikkunassa. Karkeilla oli mielikuvituksellisia nimiä, oli hedelmäkranaatteja, salmiakkimanteleita, peikonlantteja, dynamiittipötköjä, mansikkaluita jne. Muistan sen ihanan irtokarkeilta tuoksuvan lämpimän leyhähdyksen kun kioskintäti avasi luukun koleana syysiltana.

On, kreikkalaista moussakaa. Suuritöinen mutta herkullinen ruoka.

Muistan toki. Aika hyvä elokuva.

Loppuvaiheilla, kun teleportaatiolaitteesta ryömii ulos muutamankin eri organismin muodostama "sekasikiö" joka pyytää armomurhaa itselleen, tunsin inhoa, surua ja sääliä yhtä aikaa. Ei kovin moni elokuva synnytä noin voimakkaita ristiriitaisia tunteita.

Ai niin, täytyykin ruveta seuraamaan lisääntyykö korona nyt syksyn tullen ja tarvittaessa ottaa taas ffp2-maskit käyttöön esim. bussilla liikkuessa ja ehkä kaupassakin.

Tähän mennessä ainoa koronani oli marraskuussa 23 kun en vielä käyttänyt maskia. Sen jälkeen olen epidemia-aikoina käyttänyt eikä ole ollut uusia tartuntoja, ei edes flunssia.

Pääsen joulutunnelmaan, sitten kun sen aika on, helposti siten että katselen netistä joulukorttien kuvia. Kauniita vanhanaikaisia Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun piirtämiä sekä omasta lapsuudestani 80-luvulta muistamiani suosittuja joulukortteja, niistäkin löytyy kuvia. Rakastin jo lapsena joulukorttien katselemista. Isovanhemmilleni tuli aina valtavasti kortteja postissa joulun alla.