Faith

Joskus 80-90 -lukujen vaihteessa oli Wieniläistuutti-niminen tosi hyvä jäätelötuutti. Se oli muistaakseni aprikoosijäätelöä, tuutin päällä oli suklaanappi.

Kuten moni muu, minäkin kaipaan 90-luvulta Pirkan rommileivoskeksejä.

90-luvun lopulla myytiin todella hyvää kasvispakastepizzaa, jonka erikoisuutena olivat sokeriherneet. Se on ollut paras valmispizza ikinä. Ihmettelen miksi se lopetettiin.

Tuollainen, että pieniä annoksia tuodaan koko ajan pöytään, ei kuulosta minusta kivalta. Miten siinä pystyy rentoutumaan ja nauttimaan syömisestä, kun tarjoilija juoksee pöydässä vähän väliä.

Nuoret ottavat joskus sukulaiset itsestäänselvyytenä. Lupaavat käydä vierailulla, mutta unohtavat, kun tulee jotain mielenkiintoisempaa. Ajattelevat että kyllä sen tädin luokse voi mennä joskus myöhemmin, sukulaistytölle ovi on aina auki. Ikäväähän tuollainen on, kun joutuu turhaan odottamaan, mutta varmaan aika yleistä. 

Onneksi en ole alkoholisti. Se vaikuttaa ihan hirveältä tilalta. Olla riippuvainen aineesta, joka on myrkkyä ruumiillisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti.

Joskus alkoholismiin näyttää liittyvän fatalistinen ajattelu: "kohtaloni on juoda itseni hautaan eikä sitä voi estää". Sellaista ihmistä ei voi edes auttaa. Onneksi jotkut ovat päässeet fatalistisen vaiheen yli eikä riippuvuus johtanutkaan hautaan, vaikka he olivat ihan varmoja siitä.

Lukevan työläisen kysymyksiä on aina ajankohtainen.