Faith

Pyydä tuttavamummoa esittelemään teidät toisillenne. Jos hän voisi vaikka kutsua teidät yhtäaikaa kahville, pihatalkoisiin tai grillijuhliin?

Yhdessä kerrostalossa, jossa opiskeluaikoinani asuin, joku heitteli ylemmän kerroksen parvekkeelta jopa sohvia, mattorullia ja pöytiä takapihan nurmikolle. Kuului kova tömähdys, ja kun katsoin ikkunasta, ylhäältä lensi lisää huonekaluja. Todella vaarallista, koska joku takapihan ovesta astunut olisi saattanut osua alle. Siinä talossa tapahtui muutenkin kaikkea omituista, poliisiauto oli välillä pihalla jne.

Jaksatko tehdä kivoja, voimia vaativia asioita (esim. kavereiden tapaaminen, mukava harrastus, matkailu)? Jos niitäkään et jaksa, kyse ei liene laiskuudesta.

Tuotko poikkeuksellisen vähän näkemyksiäsi, tarpeitasi, tunteitasi, persoonallisuuttasi esiin? Mitä tapahtuu, jos vaikka jossain keskustelussa sukulaistesi kanssa ilmaiset kuuluvalla äänellä olevasi eri mieltä?

Oletko ystävällinen ja kohtelias muille? Huomioitko muita? Kiinnostaako sinua muiden ihmisten ajatukset ja tarpeet vai ajatteletko aina vain sitä, mitä muut ajattelevat sinusta?

Onko kokemuksesi siitä, ettei sinua huomata, alkanut jostain häpeälliseksi kokemastasi tilanteesta? Vai mistä se alkoi?

Teininä tykkäsin Virginia Andrewsin romaaniin perustuvasta Pimeyden kukat -elokuvasta. Kuten kaikki kaverini, näin perheen isoäidin ilkeänä. Kun katsoin elokuvan aikuisena uudestaan, tajusin isoäidin olevan vain todella ankara eikä ilkeä.

Hän ei ollut täydellinen, vaan joissain tilanteissa ankaruus meni yli, mutta hän oli tarinassa kuitenkin se, joka taisteli sukua piinaavia syntejä (rahanahneus ja insesti) vastaan.