Faith

Kristittyjen pitää olla elämän suojelemisen puolella. Ehkä moni ei ole varma, millä tavalla tässä tilanteessa tuota voisi parhaiten toteuttaa, ja siksi on hiljaa?

En itsekään kristittynä ole satavarma, mutta olen kyllä tukahduttamisen ja rokotteen kautta immuniteetin hankkimisen yrittämisen kannalla.

Niin paljon on asioita koronaviruksen suhteen, joita eivät asiantuntijatkaan tiedä. Minusta paras menetelmä tällaisessa tuntemattomassa tilanteessa on toimia varovaisesti, eli ennemmin suojelevasti ja rajoitusten tietä edeten kuin riskejä ottaen.

En tiedä, mikä Lemuria on, mutta Atlantishan kai oli jonkun antiikin filosofin (Platonin?) kirjoittamassa runollisessa tekstissä esiintyvä fiktiivinen kaupunki. Eli en usko.

Jotkuthan väittävät Atlantiksen olleen oikeasti olemassa ja että se nyt on jossain meren pohjassa sekä pyrkivät hankkimaan siitä arkeologisia todisteita. En tiedä mitä noille väitteille ja todisteidenhankkimisurakalle nykyään kuuluu.

Haave on totaalisesti eri asia kuin realismi. Parisuhdehaavekuvansa saa muotoiltua sellaiseksi, mikä miellyttää itseä, vastaa aina omiin tarpeisiin jotain kautta ja joka on ihana ja ideaali.

Todellisuudessa niin ei käy koskaan, vaan aina, edes vähän, tulee ristiriitoja, koska osapuolina on kaksi subjektia toiveineen, ideaaleineen ja tarpeineen. Toisaalta niitä haaveilemiaan asioita on hyvä saattaa puolison tietoon, ja haavekuvat voivat innoittaa itseäkin olemaan parempi puoliso (koska usein niissä haavekuvissaan näkee itsensäkin ideaalina: oikeamielisenä, uskollisena ja rakastavana).

Saat suurella todennäköisyydellä näpeillesi, edes vähän, ja joudut kokemaan, ettei sinua ymmärretä, jos lähdet yrittämään parisuhdetta. Parhaassa tapauksessa saat puolison, joka on sielunsisaruksesi ja ymmärrätte toisianne ja ennen kaikkea teillä on tahto ymmärtää toisianne.

Se sinun on punnittava itse, kannattaako sinun lähteä yrittämään parisuhdetta vai onko parempi, että kuljet tiesi täällä maailmassa loppuun asti sinkkuna. 

Tuo kaiho elää teinivuosia keski-ikäisenä ei kyllä kuulosta hyvältä. Riippuu toki siitä, mitä sillä teinivuosien tapaan elämisellä tarkoitat. 

Olen joskus nuorena joutunut syömään pari päivää spagettia ja ketsuppia. Minusta on kyllä parempi ostaa köyhien päivien tullessa viimeisillä kolikoilla vaikka kananmunia, joita myös saa edullisesti. Huomattavasti ravitsevampaa kuin pelkkä vehnäjauhoista tehty makaroni.

Kyllä lääkäreiden ja muiden ammattilaisten täytyisi hoitaa hommansa ilman, että asiakas joutuu jatkuvasti muistuttamaan. 

Ajatteletko siis, että sinun kohdallasi unohtamista tapahtuu jostain syystä enemmän kuin muiden kohdalla? On vaikea sanoa, onko noin oikeasti, että vaikka asiakkaan sosioekonominen asema tai ujo persoonallisuus lisäisi riskiä tulla unohdetuksi. Joka tapauksessa jokaisen täytyy hoitaa tehtävänsä.