Faith

Tauno Palon lisäksi Jussi Jurkka (Morsiusseppeleen Allan ja Tuntemattoman sotilaan Lammio) ja omalla tavallaan Leif Wager (Katariina ja munkkiniemen kreivin Mauritz). Wager oli komea runollisella tavalla. Palo ja Jurkka taas perinteisemmällä tavalla komeita.

Ei tuosta kuulosta mitään haittaa olevan sinulle tai perheellesi. Ja jos/kun osaat jatkuvasti erottaa mielikuvituksen ja toden toisistaan, ei tuo ole mt-ongelmakaan. Yksilöllinen piirre vain. Mielikuvitusmaailma ja -ystävä ehkä täyttävät jonkin tarpeesi.

Olen itsekin haaveilija.

Ne ap:n tuntemat positive vibes -ihmiset siis itse vuorovaikutustilanteissa purkavat omaa pahaa oloaan eli ovat negatiivisia, mutta eivät salli keskustelukumppanin tehdä niin? Tulee kyllä mieleen, etteivät he tiedosta ristiriitaisuuttaan. Tuskin kukaan niin törkeän epäreilu on tietoisesti. Vai vetoavatko he niihin mt-ongelmiinsa: "minulle ei saa puhua negatiivisista asioista"?

En itse ole positive vibes -tyyppi, ja minusta usein negatiiviset asiat ja ilmiöt ovat jopa mielenkiintoisempia keskustelunaiheita kuin positiiviset, mutta suosin niistä keskustelemista yleisellä tasolla. Henkilökohtaisen valittamisen ja tilittämisen kuunteleminen käy helposti raskaaksi, kun ei enää osaa sanoa mitään ja silti kokee haluavansa ilmaista myötätuntoa. Loputtomasti sitä "no voi ei...", "höh...", "ihan hirveetä..." ei meinaa jaksaa toistella.

Negatiivisista henkilökohtaisista kuulumisista saa tietenkin kertoa, mutta jatkuva valittaminen aina samasta aiheesta voi olla kuormittavaa henkisesti.

Jos sinulla oikeasti on periaate, ettet lainaa / anna rahaa, vaan tarvittaessa autat ostamalla ruokaa, niin sitten teet niin myös hänen kohdallaan. Älä anna sen vaikuttaa, että toinen kilahtaa.

Kysyisin kuitenkin, mitä hän haluaa ruokakassiin. Jos hän pyytäisi vaikka 1-2 saunaolutta, ostaisin ne. Jos hän pyytäisi enemmän alkoholia, sanoisin etten käytä rahaa alkoholiin niin paljon, mutta pari saunaolutta voin ostaa.

Monissa elokuvissa on jotain kaunista ja valoisaa. Mielenkiintoisimmissa tarinoissa kyllä päädytään siihen kauniiseen ja valoisaan surun, ahdingon ja pimeyden kautta. 

Kun aloin miettiä omia lempielokuviani ehdottaakseni joitakin niistä huomasin etteivät niiden tarinat oikeastaan ole kauniita. Traagiset tarinat ovat vaikuttavampia. Kauniita monet niistä, esim. Hitchcockin elokuvat, kyllä ovat miljöön, kielenkäytön ja musiikin osalta, mutta tarinat ovat murheellisia.

Toivottavasti joku toinen osaa ehdottaa elokuvia, joissa on kaunis tarina.