Faith

Päätettyäsi suhteen exäsi ehkä säikähti ja ajatteli, että hänen oikeasti täytyy ryhdistäytyä. Kyse ei silloin olisi sinusta tai siitä että vasta hänen nykyinen naisystävänsä olisi hänestä ryhdistäytymisen arvoinen, vaan hänen sisäisestä havahtumisestaan omaan tilaansa.

En välttele enkä pelkää, ja olen lukenut vuosia sitten jonkun Dawkinsin kirjan, en enää muista oliko se Jumalharha tai Sokea kelloseppä. Tosin luin siitä vain mielenkiintoisimmilta vaikuttavia lukuja. 

Luin vuosia sitten myös Bertrand Russelin esseekokoelman Why I Am Not a Christian eikä siinäkään mitään järisyttävää sanottu.

Nauraminen ja hymyileminen eivät kyllä kerro masennuksesta, mutta jos tunnet olosi masentuneeksi, niin sehän kertoo. Voihan se olla, että yrität nauramalla nostaa itseäsi ylös alhaisista tunnelmista? Tai jos naurat nimenomaan toisten seurassa, ehkä yrität vaikuttaa heidän takiaan hyväntuulisemmalta kuin olet?

Stressi voi purkautua nauramisen kautta. Olen joskus todella stressaavasta elämänvaiheesta selvittyäni saanut hillittömiä naurukohtauksia esim. katsoessani jotain hauskaa klippiä Youtubesta. Sellaisia naurukohtauksia, jotka eivät jatkuessaan enää ole suhteessa jutun hauskuuteen. Olen kokenut kohtaukset rentouttaviksi. Nauraminenhan treenaa hengitysteitä, vatsalihaksia ja lisää nopeasti endorfiinien erittymistä.

Työpaikalla se voi olla häiritsevää, mutta ei se muuten ole raivostuttavimpien asioiden joukossa lähimainkaan. Sano hänelle siitä ystävällisesti tai laita ovi kiinni.

Minäkin puhun ja nauran itsekseni kotona välillä, ihmisten ilmoilla tai ylipäätään toisten kuullen en koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, etten pääse enää yli mistään uusista ja vanhoista vastoinkäymisistä ja traumoista, etenkään pettymyksistä ihmissuhteissa sekä kiusaamisesta. Kaikki vaikuttaa kasautuvan vain yhdeksi valtavaksi tukahduttavaksi möykyksi sisälläni. Miten päästä sellaiseen tilaan, ettei kokoajan tunnu pahalta ja että ikävät kokemukset tulevat mieleen? Näytän kai ulospäin suht normaalilta, mutta olen sisältä täysin rikki. Satunnainen keskusteluapu ei ole auttanut.

Kuulisin mielelläni muitten samaa kokeneiden kokemuksia.

Ap

Minua on auttanut enemmän asioiden moraalinen käsittely kuin tunnekäsittely (mindfulness, meditaatio jne.). Kaikki traumat eivät tietenkään johdu siitä, että joku on tehnyt väärin traumatisoitunutta kohtaan, mutta mainitsit kiusaamisen, joka on vääryys.

Jos ikävä tunnetila johtuu väärästä teosta, se tunne sinänsä ei ole minulle ongelma, vaan se teko, josta se tunne johtuu. Kun saan teon "moraaliseen prosessiin" – vääräksi tuomitseminen, rangaistus / anteeksianto (joista valitsen anteeksiannon) ja asian jättäminen Jumalan haltuun – oloni helpottuu välittömästi.