Faith

En ole tottunut kipuun (luen tähän mukaan myös ruumiillisen pahoinvoinnin ja huimauksen). Kipu aiheuttaa minulle kärsimystä.

"Taistelen" myös kipua vastaan sikäli, että yritän lopettaa eli voittaa sen esim. ottamalla lääkettä, vaihtamalla asentoa, etsimällä tietoa siitä ja sen lievittämisestä, tekemällä suunnitelmia sen lievittämiseksi (esim. lääkäriajan varaaminen) ja rukoilemalla. 

Sen olen hyväksynyt, ettei kipu välttämättä lähde pois em. yrityksistä huolimatta. Kestän joten kuten sen tietoisuuden, etten lopulta voi hallita sitä.

Ovatko kipukokemukseni muuttaneet suhtautumistani kipuun? Ovat jonkin verran siten, etten enää mene paniikkiin, jos minulle tulee kipua. Nuorempana hätäännyin enemmän.

En kärsi kroonisesta kivusta. 

En ole buffet-ihmisiä. Ravintolassa tykkään siitä, että minulle tuodaan oma ruokalistalta valitsemani ateria lautasella. "Linjastolla" jonottaminen ja ruokien valikoiminen on minusta stressaavaa. Lisäksi suoraan keittiöstä tuotu ateria on tuoreempi ja parempi.

Olen kyllä sikäli ns. järkevä suomalainen, että preferoin tuttua ja turvallista valintaa siltä listalta eli en helpolla lähde kokeilemaan uusia, eksoottisia ruokia. Koska entäs sitten, jos en tykkäkään ruoasta?

Olen samaa mieltä. Se että osaa arvostaa ja olla tyytyväinen elämäänsä on hienoa. Haasteita tulee ihan hakemattakin, niiden kautta kasvaa ja kypsyy henkisesti.

Tavoitteita, tärkeitä pyrkimyksiä, on hyvä olla. En kuitenkaan perustele niitä itseni kehittämisellä, vaan pyrin niihin siksi, että ne ovat tärkeitä ja hyviä asioita.

Olen "turha lähteä merta edemmäs kalaan"-ihminen.

Kun huomasin, miten herkästi jotkut uskovat salaliittoteorioihin, täysin ilman todisteita. Tunsin voimattomuutta ajatellessani, kuinka paljon netissä on ihmisiä, jotka hankkivat rahaa esim. mainostuloina keksimällä salaliittoteorioita. Ne saavat huomiota, koska niitä seurataan melko paljon viihteenä, mutta osa ihmisistä alkaa oikeasti uskoa niihin.

Intohimorikos on aina mielenkiintoisempi kuin omaisuusrikos. Intohimorikoksia ovat siis esim. mustasukkaisuuden, kateuden tai vihan motivoimat rikokset. Hyvä tarina on mielestäni hämmästyttävä, siinä tapahtuu epätodennäköisiä asioita, eli ei kannata pyrkiä liikaa arkirealismiin ja todellisen elämän rikosten kaltaisuuteen.