Faith

Hyvä kysymys. Jos olisin terve, ottaisin mieluummin ilman muuta rokotteen, koska riskit olisivat häviävän pienet.

Koska minulla on autoimmuunisairaus, ja tähänastiset rokotteiden aiheuttamat (esim. pandemrix) sairaudet ovat autoimmuuniprosessin kautta käynnistyneet, ja se tiedetään, että ihmisillä, joilla jo on autoimmuunisairaus, on kohonnut riski sairastua muihin autoimmuunisairauksiin, suhtaudun rokotteeseen varauksella. En ole asiantuntija, vaan kantani perustuu eri lähteistä kokoamaani tutkimustietoon.

Ottaisinko siis mieluummin koronataudin? Huh, en tiedä kyllä siitäkään. Vastaukseni riippuu siitä, saattaisiko koronan luonnollinen sairastaminen myös kohottaa riskiä sairastua pitkäaikaisesti, ja onko sillä merkitystä, että sairastaa autoimmuunitautia. Entä kuinka korkea mahdollinen riski olisi verrattuna rokoteriskiin?

Paljon kysymyksiä siis. En tee yhtäkään siirtoa ennen kuin olen saanut tieteelliset vastaukset noihin kysymyksiin. Siihen asti pyrin vain suojautumaan tartunnalta korkealla hygienialla ja jatkamalla sosiaalisesti eristäytynyttä elämää, joka on ihan ok minulle.

Teininä 90-luvulla Suomen tv:ssä esitettiin paljon amerikkalaisia tv-elokuvia, ns. life-time movies. Tyypillisiä tarinan aiheita olivat esim. parisuhdeväkivalta, rankka huoltajuuskiista, vakava sairastuminen perhepiirissä. Katselin aina niitä, ne olivat minusta viihdyttäviä ja liikuttavia.

Nyt aikuisena niitä samoja elokuvia löytyy Youtubesta kokonaisina. Olen nostalgiasyistä katsellut niitä, mutta vain harvan olen jaksanut katsoa kokonaan loppuun. Useimmat niistä tuntuvat nykyään vähän huonoilta, ennalta-arvattavilta jne.

Se on korkealla. Voin hyvin ollessani hoikka, kevyttä kehoa on helpompi kuljetella ympäriinsä kuin painavaa.

Minulla on sairaus, MS-tauti, ja haluan pysyä hoikkana ja hyväkuntoisena minimoidakseni riskin saada lisää sairauksia. En voi mitään MS-taudilleni, mutta voin tehdä asioita sen hyväksi, että minun olisi mahdollisimman helppo "kantaa" se, eli etten hanki ylimääräisiä vaivoja. Tämä oli minulle suuri oivallus vuosia sitten pohtiessani sairauttani.

Mielenkiintoinen kysymys. Minunkin suosikkini on Antero Rokka.

Mitä tulee sotimisen motiiviin, Rokalla se mielestäni poikkesi muista. Koska se Suomen maa-alue, jolla hän perheineen asui, eli Karjalankannas, oli käytännössä jo menetetty Neuvostoliitolle ("Myö ollaa hävitty tää sota."), Rokassa henkilöityi kodin eli hänen tapauksessaan vaimon ja lapsien puolesta taisteleminen isänmaan puolesta taistelemisen sijaan. Eli hän halusi palata perheensä luo, mutta siihen tilanteeseen päästäkseen hänen oli hoidettava sotimisvelvollisuutensa pois päiväjärjestyksestä.

Mielestäni Rokka suhtautui pragmaattisesti sotaan ("No mis niit rys sii on nii voi ryhtyy tap pamaa?") tästä syystä. Tekemällä Rokasta parhaan sotilaan Linna ehkä halusi sanoa, että isänmaallisuutta voimakkaampi motiivi sodassa on oman perheen luo palaaminen? Tai en tiedä, mitä Linna halusi sanoa, mutta minä tulkitsen sen noin.

Tulkintani mukaan Rokkaa turhautti puhe isänmaallisuudesta taisteluhengen nostattajana, koska hän katsoi jo menettäneensä isänmaansa (= sen osan, jolla hänen oma kotinsa oli). Olen nähnyt Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan yli kymmenen kertaa elämässäni, ja Rokka vaikuttaa minulle aina ulkopuoliselta.

Rokka oli suurin sankari ehkä juuri siksi, että hänessä em. syistä henkilöityi koti, eli lihaa ja verta oleva perhe, joka lopulta on jokaisella se perimmäinen syy taistella isänmaan puolesta. Mikä olisi isänmaa ilman kotia ja perhettä, jotka sillä maapläntillä sijaitsevat? 

Tykkään Rokasta siksikin, että hän on humoristinen. Huumori on psykologinen selviytymiskeino.

Toinen suosikkini on Lammio, ihan toisenlainen ihminen. 

Kuulostaa ihan kivalta, varsinkin tuo ikä, olisi tavallaan mukavaa olla taas noin nuori. Olen kuitenkin mieluummin tämmöinen kuin olen.