Faith

En, mutta hymyilen jos katseemme kohtaavat. Sillä tavalla olen valmis vastaamaan tervehdykseen, jos se näkötuttu tervehtiikin minua.

Vuosia sitten innostuin positiivisen asenteen omaksumisesta siten, että vain kylmästi katkaisee pahan mielen ja suuntaa ajatuksensa positiiviseen. Aikomuksenani oli testata tietoisen asennemuutoksen toimivuutta viikon ajan yhtäjaksoisesti. Alku meni tosi hyvin, mutta muistaakseni jo toisena tai kolmantena päivänä sain lievän hermoromahduksen, jonka aikana mielipaha tuli ulos – tai ainakin noin olettaisin käyneen.

Eli ainakin joskus siitä, että velloo jonkin aikaa pahassa olossa, voi olla se hyöty, että välttää hermoromahduksen. Siinä velloessa mieli ehkä prosessoi (hajanaisesti mutta kuitenkin) pahan olon syitä sekä tuottaa mielikuvia ja ajatuksia, jotka sillä hetkellä rauhoittavat.

Vellominen ei vain saisi jatkua niin kauan, että elämän asiat (itsestä ja kodista huolehtiminen, ihmissuhteet ja läheisten hyvinvointi, velvollisuuksien hoitaminen jne.) kärsivät tai alkaa nähdä elämän vääristyneesti ja liian kielteisesti.

Mutta ainakaan tuollaista pahan mielen "pakkokatkaisemista" pitkällä aikavälillä ja jatkuvana en kannata. Ainakaan minulla se ei toiminut.

Pahan mielen takia itken varmaan vain n. kerran kuukaudessa. Itken kyllä muuten muutaman kerran viikossa esim. liikutuksesta, ilosta, helpotuksesta.

Parikymppisenä oli pari vuotta, joina itkin pahasta mielestä joka päivä, usein monta kertaa päivässä. Yhtenä päivänä olin sukujuhlissa koko päivän aina myöhäiseen iltaan asti, ja juhlien jälkeen tajusin, etten ollut itkenyt koko päivänä, ja että se oli ensimmäinen itkuton päivä n. vuoteen. Minulla oli siihen aikaan jatkuvasti paljon huolia.

Kirjoita ap. vaikka ylös syitä jotka aiheuttavat pahaa mieltä sinulle. Ehkä miestäsi väsyttää keskustelussa ajatus, että asioiden läpikäyminen saattaa kestää loputtoman kauan. Sopikaa joku aikamäärä, jonka ajan käytte päivän tapahtumia läpi vaikka kolmesti viikossa.

En ottaisi pois mitään, mutta pimeys on vaikein kestää noista. Rakastan kevään tuloa ja valon lisääntymistä.

En mieti kovin paljon. Suhtaudun optimistisesti. Sairauteni (MS-tauti) on ollut lievempi kuin mitä tilastot ennustivat diagnoosin saadessani.