Faith

Kaksi päivää. Toisaalta sen jälkeen kuluu taas lähemmäs vuosi ennen kuin seuraavan kerran ostan perunalastuja tai vastaavia. Kyllästyn aina siihen suolaisuuteen pitkäksi aikaa.

En ole kokenut tuollaista. Joskus kyllä yöllä pimeässä esim. pelottavan elokuvan katsottuani saatan hetken ajatella, että mitä jos sängyn alla, kylpyhuoneessa tai kaapissa olisikin joku ihminen, joka on salaa tullut asuntooni päivällä. Mutta se on eri asia kuin jonkun läsnäolon tunteminen. 

Join kaakaota viimeksi eilen illalla. Minulla on aina vain oikeaa kaakaota, esim. Van Houtenia tai vastaavaa. Sokeroituja juomajauheita en osta koskaan.

Viime aikoina olen käyttänyt kauramaitoa, se on hyvää myös kaakaossa. Joskus harvoin laitan kermavaahtoa kuuman kaakaon pinnalle. 

En muista, että kiusaamisesta laajasti olisi liiemmin puhuttu. Muistan vain, että fyysinen väkivalta tuomittiin ja väkivaltatapaukset käsiteltiin tunnin alussa opettajan johdolla.

Nyt kun muistelen, niin kyllä jotkut verbaalisetkin kiusaamistapaukset käsiteltiin vääryytenä. Toisaalta monia verbaalisia kiusaamistilanteita katsottiin läpi sormien, jos kiusaaja oli joku suosittu opettajien keskuudessa.

Muistan myös joitain tilanteita, joissa opettaja osallistui kiusaamiseen huumorin varjolla.

Työpaikoilla lienee ainakin se, että jotkut haluavat päästä työpäivästä mahdollisimman vähällä rasituksella. Heitä ärsyttää, jos heitä kuormitetaan yhtään (heidän näkökulmastaan) ylimääräistä.

He ymmärtävät, että uudet ja epävarmemmat työntekijät / harjoittelijat kysyvät neuvoa ja apua sellaisilta ihmisiltä, joita pitävät ystävällisinä, joten he pyrkivät heti alkuun tekemään selväksi, ettei heitä ainakaan kannata vaivata vastaisuudessa.

Sitten työyhteisöissä on sellaisia ihmisiä, jotka myös varmaan kuormittuvat neuvojen kysymisestä, mutta jotka eivät pysty olemaan tylyjä, ja heistä tulee niitä kivoja ihmisiä, joihin aina turvaudutaan. Tämä on valitettavaa, koska neuvomisen pitäisi jakautua tasaisemmin työyhteisössä.