Faith

The Omen (1976), kuten edellä jo suositeltiin. Jatko-osat 2 ja 3 ovat minusta myös hyviä, mutta samaan elokuvasarjaan joskus luettava 4 ei tosiaan enää ole hyvä. 

Itse tykkään myös elokuvasta Invasion of the Body Snatchers (1978). Ja siis nimenomaan tästä vuoden 1978 elokuvasta; myöhemmin tehdyt jatko-osat yms. ovat huonoja. Mutta olisikohan tämä liian ahdistava teineille? Riippuu teineistä toki.

Hitchcockin klassikot Vertigo ja Psyko ovat ehkä enemmän aikuiseen makuun. Itse tykkäsin niistä kyllä jo varhaisteininä.

Jos superkauheaa haluaisi, niin sitten tietenkin The Ring (2002) tai Hereditary (2018), mutta niiden kauhussa sukelletaan symbolein alitajunnan syövereihin, joten en oikeastaan suosittele niitä nuorille.

Varmaan sellainen kuin Juha Veijosen hahmo elokuvassa Valkoinen kaupunki. Eli sosiopaatti ja häirikkö, joka käy koko ajan pimpottamassa ovikelloa, selittämässä jotain kahelia ja haastamassa riitaa.

Ala-asteella 80-luvulla yksi reitti kouluun kulki osan matkaa ihanaa metsätietä pitkin. Toukokuussa tie oli vihreä ja sitä kävellessä ympärillä kuului koko ajan lintujen laulua eikä ollenkaan liikenteen ääntä, vaikka se siis sijaitsi kaupungissa. Talvisin puiden oksat nuokkuivat lumivalkeina kapean tien ylle molemmin puolin.

Koko metsätien alue on nykyään pienkerrostaloaluetta, lähelle on myös rakennettu pätkä isoa autotietä.

Se on ihan hyvää, olen maistanut joskus.

Kaupan kääretortuista, vähän edullisemmista, olen jäänyt kaipaamaan 1990-luvulta (ja kai sitä oli vielä 2000-luvulla) Napakymppi-suklaakääretorttua. Siinä oli täytteenä valkoisen kreemin lisäksi omenasosetta. Nykyään samalta merkiltä on vain marjakääretorttuja.

Ap. kirjoitti: "Kenen kanssa voi näistä asioista jutella?"

Monenlaisten ihmisten, ystävistä ja perheenjäsenistä ammattiauttajiin, sielunhoitajiin ja anonyymeihin nettikeskustelijoihin. Nettikeskustelijatkin ovat ihmisiä.

Eri ihmisiltä saa erilaisia vastauksia...

Itse lähtisin pohtimaan asiaa elämän tarkoituksen kannalta. Uskon että elämällä on yksi perimmäinen tarkoitus, ja että Jumala on luonut jokaisen ihmisen omaksi kuvakseen. Ahdistus, tarkoituksettomuuden tunne tai se, että mikään tunnu miltään, voi ehkä olla tunnistamatonta kaipuuta Jumalaa kohtaan.

Uskon että elämän perimmäinen tarkoitus on päästä yhteyteen eli rakkaussuhteeseen Jumalan kanssa. Jumala lähetti Jeesuksen sovittamaan syntimme ja olemaan se yhteys Häneen.