Faith

Olen perheen piirissä, lapsuudenperheeni (+sisarusten perheet) kanssa. Todennäköisesti yhden sisarukseni talossa.

Brunbergin tryffelit.

Monille aikuisille joulumuistot (tai ylipäätään muistot juhlapyhistä) ovat onnellisimpia lapsuusmuistoja. Minullakin on noin. Sen takia pidän perinteistä joulunviettotapaa parhaana. Minulle kyllä sopivat muutoksetkin, jos joku haluaa, eli en rupea protestoimaan.

Jos tuntemasi nainen ei muuten ole määräilevä ja vaativa, niin ehkä syynä on vain tuo onnellisten muistojen ja sen takia perinteiden vaaliminen. Jotkut taas haluavat uudenlaisia kokemuksia. Ihmiset ovat erilaisia. Joskus täytyy suoraan ja napakasti sanoa. 

Suuronnettomuuksista tulevat heti mieleen Estonia, tapaninpäivän tsunami sekä Konginkankaan bussiturma.

Eric Claptonin 5-vuotiaan lapsen kuolemaan johtanut onnettomuus v. 1991 on niin hirveä, ettei sitä edes kestä ajatella. Hän putosi pilvenpiirtäjän ikkunasta. Siivooja oli avannut isot, lattiaan asti ulottuvat ikkunat. Lapsi juoksi huoneeseen eikä ilmeisesti erottanut, ettei ikkunalasi ole paikallaan, ja putosi aukosta.

Vierailija kirjoitti:

No entäpä jos sitten sairastuttuasi haluaisitkin elää. Kirkuisit kurkku suorana, että minua ei saa tappaa? Kumpiko päätös silloin pitää?

Tämä on aiheellinen kysymys. Eutanasian sallivissa maissa on jo ollut tapauksia, joissa sairas ihminen on surmattu vastoin tahtoaan, aiemman tahdonilmauksensa perusteella.

Ap:n kysymykseen... En haluaisi elää niin, mutta olen valmis siihenkin. On se itsemurhaa parempi.