Faith

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäksi se että olen epävarma minkälainen oikeasti olen, kun koen olevani normaali mutta kerta toisensa jälkeen mua haukutaan sillä että olen jälkeenjäänyt ja heikkolahjainen.

Kun on ollut jatkuvasti huonossa valossa ja alennetussa roolissa lähipiirin toimesta, ei enää itse usko pystyvänsä mihinkään. Ihan kaikki pelottaa ja ahdistaa.

Kuvittele itsesi liian pieneen lasipurkkiin jota kaikki tökkii jatkuvasti ja raa alla tavalla. Sekä hyvin loukkaavasti. Sitä kestää koko elämä. Ja pakoon ei pääse. Paremmin en osaa kuvailla miten olen ansassa.

Kuulostaa, että lähipiirisi on osa ongelmaa. Ovatko he perheenjäseniäsi vai kaveripiiriä?

Ehkä he ovat tottuneet kohtelemaan sinua alistavasti ja vähättelevästi, pitävät sitä normaalina eivätkä koe kiusaavansa?

Jos kyse on perheestä, ala sanoa heille tilanteissa, joissa he vähättelevät, ettet hyväksy moista kohtelua. Jos he ovat kaveripiiriä, on ehkä parempi, ettei enää liiemmin ole tekemisissä heidän kanssaan.

Jos miehen veli itsekin tykkää tuollaisesta raisusta leikistä sen lisäksi, että lapset tykkäävät, ehkä tuo on lapsille hyväksi. Kuten joku jo sanoi, lapsille tekee hyvää heittäytyä ja riehua joskus. Ehkä voisitte ohjata heidät pihalle leikkimään ja riehumaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä olen seurannut pitkään tätä teoriaa.

Se nyt on niin että ei ihminen itse voi muokata itseään liikunnalla.

Ihmisellä on toki harha kaikkivoipaisuudestaan ja omasta tahdosta.

Omaa tahtoa nyt vain ei ole olemassakaan. Ihmiset ovat mitä ovat.

Ne jotka näyttää liikunnallisilta, olisivat sellaisia jo muutoinkin.

Ei lihava kykene laihtumaan. Jos kykenee niin kykenee, mutta ei se omasta tahdosta ole kiinni.

Asioita vain tapahtuu elämässä ja ihminen ottaa siitä itselleen kunnian.

Et sinä ole laiha sen takia että teet itsestäsi laihan.

Ei sellaista yksinkertaisesti voi tehdä.

Muutoin kaikki ihmiset olisivat laihoja jos kykenisivät asiasta päättämään itse.

Filosofisena ja metafyysisenä kysymyksenä toki kysymys vapaan tahdon olemassaolosta on kiinnostava, mutta käytännön arkielämässä jossa on kokemus että vapaata tahtoa on ainakin jossain määrin, tuollainen passiivinen asenne "en minä kuitenkaan voi tässä mitään, asioita vaan tapahtuu jos tapahtuu" harvoin johtaa mihinkään hyvään.

Esim. itse päätin jo kauan sitten että haluan olla normaalipainoinen. Painoindeksini oli pahimmillaan sairaalloisen lihavuuden puolella. On totta, että vapaa tahtoni ei ollut sellainen että se olisi voittanut automaattisesti kaikki muut asiat, eli kun olisin jumalankaltaisesti sanonut: "tulkoon laihuus", olisin laihtunut ja siinä se. Jouduin tekemään asian eteen työtä, epäonnistuinkin monesti ja repsahdin mutten luovuttanut koskaan. Ajattelin, että prosessissa opin koko ajan lisää itsestäni, motiveistani, ihmisen mielen toiminnasta ja ehdollistumista, ja esim. addiktioista yleensä, ja kaikki oppi on hyödyksi että joku muu yritys laihtua onnistuu, jos vaikka tämä olisikin mennyt pieleen. Ja lopulta, ehkä 7 vuodeen opettelun ja monen repsahduksen ja takaisin lihomisen jälkeen, onnistuin pysyvästi. 

Voi tietysti sanoa, että niin, mutta sinä halusit laihtua, olit noin sinnikäs ja onnistuit koska ympäristö (geenit, kasvatus jne) oli tehnyt sinut sellaiseksi. Ja osin se varmaan on osin totta. Jos esim. olisin syvästi traumatisoitunut lapsena, minulla ei olisi ollut samoja edellytyksiä onnistua. Mutta lukuun ottamatta ehkä kaikkein maahan lyödyimpiä, jotka tarvitsevat terapiaa ja muuta apua, ei ole hyödyllistä heittäytyä voimattomaksi, jos haluaa elämässään jotain saavuttaa. 

Tuosta vapaasta tahdosta ja tuloksista... Yleensä kyse on ymmärtääkseni siitä, että ihmisellä kyllä on vapaa tahto eli valinnanvapaus, mutta ajan mittaan, kun viisas valinta täytyy tehdä aina vain uudestaan, ihminen ei jaksa valita viisaasti eli taistella mielitekoa vastaan pitkäaikaisesti yhä uudestaan.

Lisäksi ihminen tietää edellä mainitun (usein ihan omien menneisyyden kokemuksien kautta), joten jo pelkkä ajatus edessä olevasta pitkäaikaisesta laihdutus- ja kuntoilu-urakasta uuvuttaa ja saattaa aiheuttaa epätoivoa sekä sitä kautta heikentää motivaatiota.

Kyse ei siis ole vapaan tahdon puuttumisesta, vaan heikkoudesta. Jeesuskin sanoi: "Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko." (Matt. 26:41)

Kuulin äskettäin Eduskunnan kyselytuntia katsellessani omituisen ilmauksen "oireilla rikoksilla". Aiheena oli pääkaupunkiseudulla viime aikoina esiintynyt nuorisorikollisuus. Ilmausta käytti yksi ministeri.

Mielestäni on ongelmallista, jos rikollisuus tai muu tuhoisa käytös nähdään tuolla tavoin pelkkänä oireena, joka johtuu huonoista olosuhteista. Olosuhteet voivat vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen, mutta ei kaikkea voi niillä selittää. On paljon nuoria, joilla on ihan samalla tavalla huonot olosuhteet, mutta jotka eivät tee rikoksia.

Söin jo päivällisen eikä tee mieli ruokaa, mutta ottaisin jälkiruokaa. Tykkään kakuista, joten valitsisin muhkean kakkupalan, jossa on täytteenä suklaamoussea ja pinnalla loksahtava suklaakuorrute.