Faith
Kommentit
Jos pitäisi joku valita, haluaisin ehkä olla tavallinen ruskeakarhu Suomessa (alueella, jossa ei ole karhunmetsästystä).
Metsässä on niin kotoisaa, suojaisaa ja kaunista. Karhua eivät uhkaa mitkään petoeläimet. Karhu saa nukkua talviunta.
Keväällä karhu herää talviunilta, "kun auringon sulattama lumi valuu sen pesään". Herättyään karhu odottelee pesän lähellä lumen sulamista, jotta voi lähteä metsästämään: "Odotellessaan lumen sulamista karhu tekee pesän lähelle tai pesään oksista makuupaikan ja syö puiden silmuja sekä vesikasveja pesän läheltä." (lainaukset Wikipedia: Karhu)
Kuulostaa ihanalta.
Toinen vaihtoehto olisi kettu.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ns. nuotiotarinoita, kummitusjuttuja yms.
Ala-asteiässä 80-luvulla kerroimme yhteen aikaan koko ajan kummitusjuttuja ja kaupunkilegendoja samalla kun leikimme ulkona. Ne olivat saman tyyppisiä kuin nykyajan creepypasta-tarinat, joita jaetaan netissä. Aina jonkun tutun lapsen serkku, entinen naapuri, leiriohjaaja tms. oli muka kokenut jotain outoa ja karmivaa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ap. kirjoitti: "Vanhemmat ovat alkoholisteja joiden terapeuttina olen yrittänyt toimia aina.
Heistä on täytynyt pitää huolta jotenkin psyykkisellä tasolla ja koen ehkä asetelman jotenkin kieroutuneeksi.
Perheen sisällä oli muitakin ongelmia."
Tämä varmaan selittää aika paljon kuvailemiasi ongelmia, mitä sinulla on ollut itsetunnossa ja omien rajojen hahmottamisessa ja pitämisessä. Tuollainen on ihan nurinkurinen asetelma vanhempien ja lapsen välillä. Valitettavan yleistä vaikuttaa olevan kyllä.
Se on hienoa että nyt olet alkanut nähdä tuhoisat mallit mitä olet toistanut elämässäsi, esim. ihmissuhteissa. Sehän tarkoittaa, että itsetunto ja rajat ovat löytymässä hyvää vauhtia.
Alkoholiongelma lienee akuutein asia, mikä pitäisi korjata. Minulla ei ole omaa kokemusta asiasta enkä ole asiantuntija, mutta vaikuttaa siltä, että päihteiden ongelmakäyttö luo merkittävän esteen kaikelle eteenpäin pääsemiselle, sisäiselle parantumiselle, toiveikkaalle mielialalle, hyvien ihmissuhteiden solmimiselle jne.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ei siinä ole mielestäni mitään vikaa, että haluaa puolisokseen sekä ulkoisesti itseään viehättävän että muutoinkin eli mm. persoonallisuuden, arvojen, tulevaisuuden toiveiden jne. osalta sopivan. Juuri niinhän sen kuuluu mennä.
Jos ei löydä itselleen sopivaa kumppania, jonka kanssa rakastutaan puolin ja toisin, niin sitten ei löydä. Sinkkunakin voi elää hyvää elämää.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/