Faith

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Korvaa stressaavien asioiden ajatteleminen säännöllisesti rauhoittaviin asioihin keskittymisellä. Minulla sellainen rauhoittava asia on esim. Raamatun lukeminen.

Tuo ainakin on asia, johon voi itse vaikuttaa. Sen sijaan unen laatuun ja määrään sekä itsestä riippumattomien stressaavien asioiden määrään ei yhtä hyvin voi vaikuttaa.

Sykettä nostava liikunta varmaan auttaa, koska siinä autonominen hermosto pakotetaan toimimaan tarkoituksenmukaisesti. Ylivirittyneisyyden tilassa on ymmärtääkseni kyse siitä, että hermosto on alkanut elää omaa elämäänsä ollen valmiina reagoimaan uhkiin silloinkin, kun mikään edes uhkaa.

Laitoin miinusta, koska yleensä stressi- ja ylikiihtymystiloissa jotka on vähänkään kroonisempia käsketään välttämään sykettä nostavaa ja kovaa liikuntaa. Lääkäri on itselleni selittänyt, että sekä fyysinen että psyykkinen stressi menee samaan "stressipinoon", ja kova liikunta on fyysinen stressi. Joten jos on jo muutenkin stressipino korkea, niin asiaa vaan pahentaa myös fyysinen kuormitus. 

Hyvin tilapäiseen vaikka kovan duunipäivän jälkeiseen stressiin ja kiihtymykseeen toki kova liikunta voi auttaa, purkaa energioita. Pitkäaikaiset tilat on kuitenkin täysin eri asia.

Ehkä se on noin. Kroonistuneissa stressitiloissa voi olla parempi keskittyä pelkästään hermoston rauhoittamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Pakko ostaa sellainen kivikautinen perusluuri varalle. Tosi turvaton olo olla sammuilevan puhelimen kanssa liikenteessä.

Ap

Mutta ajattele, vielä 80-luvulla ei ollut mitään mukana kuljetettavaa puhelinta ihmisillä. Silloin tosin oli kolikoilla toimivia puhelinkoppeja siellä täällä ainakin kaupungeissa. Ihmiset saivat niistä turvaa?

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Korvaa stressaavien asioiden ajatteleminen säännöllisesti rauhoittaviin asioihin keskittymisellä. Minulla sellainen rauhoittava asia on esim. Raamatun lukeminen.

Tuo ainakin on asia, johon voi itse vaikuttaa. Sen sijaan unen laatuun ja määrään sekä itsestä riippumattomien stressaavien asioiden määrään ei yhtä hyvin voi vaikuttaa.

Sykettä nostava liikunta varmaan auttaa, koska siinä autonominen hermosto pakotetaan toimimaan tarkoituksenmukaisesti. Ylivirittyneisyyden tilassa on ymmärtääkseni kyse siitä, että hermosto on alkanut elää omaa elämäänsä ollen valmiina reagoimaan uhkiin silloinkin, kun mikään edes uhkaa.

Hei en ole ap, mutta kommenttisi oli mielenkiintoinen.. Kysyisinkin siitä vielä, eli olisko tuo sykettä nostavan liikunnan harrastaminen siis vähän kuin "hermoston uudelleenkouluttamista", eli voisiko sitä kautta hillitä tuota "hermoston omaa elämistä", tarkoititko niin? Kiitos :)

Tavallaan noin, eli että elimistöä vähän kuin pakotetaan toimimaan taas terveellä tavalla. Ihan maallikkona ajattelisin, että siitä voisi olla apua stressiin. 

Olin joskus opiskeluaikoina lääkärillä esiintymiskammon ja siitä johtuvan stressioireiston takia, ja lääkäri selitti minulle, että oireistossa ongelmana on tila, jossa aivot ja muu hermosto reagoi ihan kuin olisi henkeä uhkaava vaaratilanne, vaikkei oikeasti ole mitään sellaista. Hermosto toimii siis epätarkoituksenmukaisesti. Kroonisessa ahdistuksessa se on jatkuvasti alkanut toimia niin eli alkanut elää omaa elämäänsä.

Korvaa stressaavien asioiden ajatteleminen säännöllisesti rauhoittaviin asioihin keskittymisellä. Minulla sellainen rauhoittava asia on esim. Raamatun lukeminen.

Tuo ainakin on asia, johon voi itse vaikuttaa. Sen sijaan unen laatuun ja määrään sekä itsestä riippumattomien stressaavien asioiden määrään ei yhtä hyvin voi vaikuttaa.

Sykettä nostava liikunta varmaan auttaa, koska siinä autonominen hermosto pakotetaan toimimaan tarkoituksenmukaisesti. Ylivirittyneisyyden tilassa on ymmärtääkseni kyse siitä, että hermosto on alkanut elää omaa elämäänsä ollen valmiina reagoimaan uhkiin silloinkin, kun mikään edes uhkaa.

Ei se niin outoa ole. Saahan säästämisestä onnistumisen kokemuksia, ja ne tuottavat aina iloa. Siitä, että hyödyntää materiaa tarkasti ja noudattaa kohtuullisuutta uusissa hankinnoissa, voi parhaimmillaan tulla myös kokemus, että elämä on tarkoituksenmukaista, ja se tuottaa iloa.

Ei-valittu köyhyys on eri asia. Se ei yleensä tuota iloa, vaan siihen kuuluu päällimmäisenä huoli ja rahatilanteen parantumiseen keskittyminen ja odottaminen.