Faith
Kommentit
En (vielä) ole katsonut tuota dokumenttia, mutta ketjussa käydystä keskustelusta tuli mieleen toinen tv-ohjelma, jonka näin joskus 2000-luvun lopulla.
Siinä seurattiin koulukiusattua ja kaveritonta ala-asteikäistä tyttöä, joka perheineen oli muuttanut vuodeksi johonkin Afrikan maahan vanhempien töiden takia, ja sitten palannut Suomeen. Tyttö oli odottanut, että saisi paluun jälkeen kavereita, koska vanhat koulutoverit olisivat kiinnostuneita, mitä hän oli kokenut Afrikassa. Niin ei valitettavasti käynyt. Lopussa dokumentin tekijät sanoivat tytölle jotain sen suuntaista, että kyllä sinä vielä kavereita saat, älä huoli. Mutta tyttö sanoikin, ettei tarvitse kavereita, että hän pärjää yksinkin.
Ohjelma jäi mieleeni, koska tytön sanat toisaalta kuulostivat hieman surullisilta, toisaalta voimaannuttavilta. Ajattelen itse vähän samalla tavalla kuin hän.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Hyvä kolumni Sanna Ukkolalta. Saarikosken pääkirjoituksessa ei ole mitään anteeksipyydettävää.
Koko tapahtumasarja kuvaa hyvin laajempaa ilmiötä, jossa somen huutokuoro saa painostettua kaikenlaisia yhteiskunnallisia toimijoita peruutuksiin, muutoksiin ja anteeksipyytelyihin, usein ilman syytä. Huolestuttavinta on, kun painostukseen alistuu journalistinen toimija, jonka tehtävä on kyseenalaistaa ja olla kriittinen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Auttaisiko se edes, että puututtaisiin "ruokaympäristöön" (= mainonta ja tuotteiden näkyvyys)?
Vaikuttaa siltä, että monilla reilusti ylipainoisilla syynä liialle syömiselle on ahdistuksen tai muun pahan olon hoitaminen syömällä.
Yksi ihminen, jonka olen tuntenut, laihtui reilusta ylipainosta normaalipainoon pelkästään alkoholinkäytön lopettamisella.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta kyllä on virallisen epävirallisesti käyty (dis)informaatiosotaa eri supervaltojen välillä. Mielipiteeni siis. Nähdään jokin tuntemattomaksi jäänyt häkkyrä -> tehdään U.F.O-merkintä -> mietitään onko tämä vastapuolen jekku -> ei paljasteta vastapuolelle mitä oikeasti on nähty, tehty ja pähkäilty...
Jos noin on, niin tavallaan supervallat toimivat keskenään kuin persoonallisuushäiriöiset ihmiset: tarkoituksellisen epäsuoraa viestintää, väärinymmärtämisen esittämistä, passiivisaggressiivisuutta ja ns. kaasuvalottamista.
Pidän kyllä mahdollisena, että noin on. Niin lapsellista / persoonallisuushäiriöistä käytöstä kuin se olisikin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ei leikkimistä tarvitse lopettaa koskaan, kunhan ymmärtää mielikuvituksen ja todellisuuden eron. Lapselle voi jotenkin hienovaraisesti kyllä ilmaista, että leikkiminen nukeilla alkaa hänen iässään olla suht harvinaista, ettei hän järkyty jos joku ikätoveri nauraa sitä.
Itse luen satukirjoja joskus, vaikka olen nelikymppinen, sekä haaveilen. Haaveilu on yhdenlaista leikkiä, kun siinä liikutaan mielikuvitusmaailmassa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/