Faith

Uskoisin että suuri osa niistä suomalaisista, jotka epäröivät koronarokotteen ottamista itselleen / lapselleen, ovat varovaisia Pandemrixin + narkolepsian takia eikä jonkin 1990-luvun "kolmoisrokote aiheuttaa autismia"-teorian takia. Ensin mainittu on tieteellisesti todistettu, jälkimmäinen ei.

Kuitenkin koko kolmetuntisessa dokumentissa mainittiin Pandemrix-tragedia vain ohimennen ja välittömästi sen jälkeen siirryttiin käsittelemään Karlströmin ilmeisen paikkaansapitämättömiä holokaustiuskomuksia ja muita rokotevastaisten salaliittoteorioita.

Tuli vaikutelma, että dokumentin tekijät halusivat tällä tavoin ohittaa nopeasti sen ainoan faktisen ja tieteellisesti perustellun syyn olla rokotekriittinen. 

En itse ole rokotevastainen, mutta Pandemrix-tapaus on saanut minut miettimään autoimmuunireaktioiden riskejä tarkemmin. 

Ei siinä ole mielestäni mitään vikaa, että haluaa puolisokseen sekä ulkoisesti itseään viehättävän että muutoinkin eli mm. persoonallisuuden, arvojen, tulevaisuuden toiveiden jne. osalta sopivan. Juuri niinhän sen kuuluu mennä.

Jos ei löydä itselleen sopivaa kumppania, jonka kanssa rakastutaan puolin ja toisin, niin sitten ei löydä. Sinkkunakin voi elää hyvää elämää.

Totta kai :)

Jos pitäisi joku valita, haluaisin ehkä olla tavallinen ruskeakarhu Suomessa (alueella, jossa ei ole karhunmetsästystä).

Metsässä on niin kotoisaa, suojaisaa ja kaunista. Karhua eivät uhkaa mitkään petoeläimet. Karhu saa nukkua talviunta.

Keväällä karhu herää talviunilta, "kun auringon sulattama lumi valuu sen pesään". Herättyään karhu odottelee pesän lähellä lumen sulamista, jotta voi lähteä metsästämään: "Odotellessaan lumen sulamista karhu tekee pesän lähelle tai pesään oksista makuupaikan ja syö puiden silmuja sekä vesikasveja pesän läheltä." (lainaukset Wikipedia: Karhu)

Kuulostaa ihanalta.

Toinen vaihtoehto olisi kettu.

Ns. nuotiotarinoita, kummitusjuttuja yms.

Ala-asteiässä 80-luvulla kerroimme yhteen aikaan koko ajan kummitusjuttuja ja kaupunkilegendoja samalla kun leikimme ulkona. Ne olivat saman tyyppisiä kuin nykyajan creepypasta-tarinat, joita jaetaan netissä. Aina jonkun tutun lapsen serkku, entinen naapuri, leiriohjaaja tms. oli muka kokenut jotain outoa ja karmivaa.