Faith

En ole pakkoruotsin kannattaja, mutta haluaisin kyllä käyttää joskus ruotsia, kun sitä kuitenkin tuli vuosia opiskeltua koulussa. Olin myös hyvä ruotsissa, kirjoitin siitä E:n.

Puhumiseen kynnys on liian korkea, mutta saattaisin rohkaistua osallistumaan ruotsinkieliseen nettikeskusteluun.

Maan jälkeen Neptunus on kaunein, sininen kaasuplaneetta. Nimi Neptunus on kauniin salaperäinen.

Merkurius on hieno nimi myös, vaikkei se ole kummoisen näköinen planeetta.

Vastustaisin pakkorokottamista, mutta sellaista ei ole näköpiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekä fyysisesti sairas, että masentunut täällä. Sitä hoitoa ei siihen fyysiseen sairauteen saa ja ajatusmallisi siitä, että fyysinen tuska helpottaisi psyykkistä jotenkin outo.

Tosin itsellä masennus johtuu pääosin tästä fyysisestä puolesta.

Tällä kombinaatiolla joutuu usein siihen tilanteeseen, että kukaan ei ota oikein hoidettavakseen. Fyysiset oireet masennusta osaltaan (muka, somatiikalla) ja masennus sitten johtuu fysiikasta (psyka).

Ei kovin toivottava kombo.

Kyllä fyysinen kipu ja pahoinvointi auttaa minulla henkisiin oireisiin. Eihän kukaan koskaan esim. viiltelisi jos näin ei voisi olla. Rakastan olla kuumeessa niin että oikein päässä heittää, huimaa ja särkee. Silloin unohtuu kaikki muu kun tahtoo vaan peiton alle potemaan. Kipu tuottaa endorfiineja joista tulee hyvä olo. 

Nuo esimerkit, kuumetauti ja viiltely, ovat täysin eri asia kuin vakava fyysinen pitkäaikaissairaus.

Kuumetauti, jota mennään "peiton alle potemaan" on nopeasti ohimenevä ja harmiton tila, ja ihminen tietää sen. On kieltämättä mukava joskus vetäytyä pariksi päiväksi peiton alle.

Viiltelyä taas en pidä edes varsinaisena kipuna, koska siinä ihminen itse hallinnoi, mitä omalle keholle tapahtuu ja koska aistimus päättyy. Pitkäaikaissairaudessa mielestäni pahinta on juuri se, ettei kipu / vamma pääty silloin kun haluaisi eikä se välttämättä pääty koskaan! – tuska, sen intensiteetti ja kesto, on täysin oman hallinnan tavoittamattomissa, ja se on mielestäni oikeastaan tuskan ydin.

Fyysisestä vakavasta sairaudesta, josta ap. puhui, ovat endorfiinit kaukana. 

Ap:n esiin ottaman sosiaalisen ulottuvuuden sen sijaan ymmärrän. Lauseeseen "en jaksa MS-taudin takia" suhtaudutaan eri tavoin kuin lauseeseen "en jaksa koska olen masentunut".

En juuri koskaan ilmaise ja osoita vihan tunnetta toista ihmistä kohtaan. Välttelen konflikteja; sellaisen uhatessa olen hiljaa, poistun tilanteesta, rupean itkemään, yritän liennyttää tilannetta huumorilla tai menen pois tolaltani jollain epämääräisellä tavalla.

Viha ja vihan tunne sinänsä ei kuitenkaan ole minulle kielletty alue. Eli pystyn ajattelemaan asioita ja tapahtumia, jotka synnyttävät minussa vihan tunnetta. Tykkään myös fiktiivisistä tarinoista, joissa keskeisenä elementtinä on viha esim. koston muodossa.

Viha tarkoittaakin minulle lähinnä kostonhimoa eli reaktiota vääryyteen, rajua ja kiihkeää oikeudenjanoa. Sen kärki kohdistuu ihmisen tekoon eikä ihmiseen.

Valitsen silti anteeksiannon koston sijaan. Tieto siitä, että olen moraalisessa ristiriitatilanteessa oikeassa, riittää sammuttamaan oikeudenjanoni.