Faith

En tiedä mistä gurusta ja retriitistä on kyse, mutta ihmiset ovat erilaisia. Kaikki eivät vaikutu ja ns. koe elämyksiä samoista asioista / yhtä herkästi / yhtä nopeasti.

Ehkä sinä et vain usko samoin kuin muut ja se guru? Ei se tarkoita että olisit jäätä.

Eritahtisuuskin on todellinen ilmiö. Kuuntelin kerran nuorena yhden luennon (ei-uskonnollinen tilaisuus), josta kaikki läsnäolijat olivat ihan haltioissaan. Itse vasta useita päiviä myöhemmin, ajatellessani luennon aihetta kotona yksin, aloin ymmärtää ja arvostaa sen antia.

Jos toisen ihmisen ongelmat ovat selkeästi pitkäaikaiset ja vakavat, kuten ystäväsi kohdalla, on parempi auttaa ohjaamalla ammattiauttajan hoitoon. Siinä avun hakemisessa ystävä ja muut läheiset voivat olla tukena. Ystävälle voi myös suoraan sanoa, ettei jaksa kuin satunnaisesti kuunnella huolia ja murheita, koska kuormittuu niin herkästi itse.

Olen menossa hakemaan jotain esim. keittiöstä, mutta keittiöön päästyäni olen unohtanut, mikä se oli.

Joku kysyy esim. mikä on lempielokuvani, mutten välttämättä sillä hetkellä muista mikä se on. 

Unohdan ostaa kaupasta jotain, mitä piti.

Unohdan miten jokin tietokonejuttu tehdään, vaikka olen tehnyt sen aiemminkin monta kertaa.

Viimeksi tänään unohdin ostamani pienikokoisen tuotteen kassalle siihen "laariin" josta maksetut ostokset pakataan. Tuote maksoi noin kympin, joten harmitti vähän, kun tajusin mokani kotona. Tällaista onneksi tapahtuu harvemmin kuin viikoittain.

Joskus hajamielisyys on suurempaa, joskus olen skarpimpi. Hajamielisyys johtunee minulla MS-taudista ainakin osittain.

En ole Kovaa lakia sen kummemmin katsonut enää muutamaan vuoteen, joten en osaa kyseisestä sarjasta sanoa, mutta yleisellä tasolla minua ärsyttää, kun tarinakeskeisessä sarjassa aletaan seurata vakiohahmojen yksityiselämää jatkuvajuonisena tarinalinjana.

Siis sarjassa, jossa alun perin on kerrottu joka jakso erillinen tarina, esim. rikostarina oikeudenkäynteineen, mutta myöhemmissä tuotantokausissa yhä enemmän keskitytäänkin jonkun vakiohahmon, esim. rikostutkijan tai asianajajan, yksityiselämään.

Siinä ärsyttää lajityypin vähittäinen muuntaminen esim. rikossarjasta ihmissuhdedraaman suuntaan.

Muutama vuosi sitten näin YouTubessa kaksi videota, joissa ihminen kuoli. Ihan sitä kuolinhetkeä sekunnilleen ei näytetty, vaan minuutit juuri ennen sitä sekä sen jälkeen. Molemmissa tapauksissa ihminen kuoli syöpään vuoteessa, omaisten ollessa lähellä. Toisessa tapauksessa kyseessä oli nuori, toisessa hyvin iäkäs ihminen.

Molemmat alkoivat hengittää epätasaisesti ennen kuolemaa (Cheyne-Stokes hengitys) eli välillä he haukkoivat henkeään, välillä taas olivat pitkiä aikoja hengittämättä. Nuori ei puhunut mitään. Iäkäs sanoi kerran "I have to go". 

Googlaillessani tuota Cheyne-Stokes hengitystä sain selville, ettei se tarkoita että kuoleva olisi ahdistunut tai kokisi voimakasta ruumiillista epämukavuutta. On ihmisiä, jotka ovat olleet kuolemassa sairauskohtaukseen ja heillä on ollut sitä, mutta heidät on saatu elvytettyä. He ovat kertoneet, etteivät tunteneet ahdistusta, vaikka hengitys oli mennyt sellaiseksi.