Faith

Kävelin tänään yli tunnin hirveässä tuulessa ja sateessa. Pidin sateenvarjosta kiinni kaikin voimin, ettei se lähtisi lentoon. Matkan aikana sateenvarjo kääntyi kolme tai neljä kertaa nurin, kun tuuli vaihtoi äkisti suuntaa.

Se oli kuitenkin virkistävä kokemus. Tavallaan tuntee olevansa kunnolla elossa, kun joutuu taistelemaan luonnonvoimia vastaan.

Uskon että Estonian uppoaminen oli onnettomuus.

Muistan kyseisen päivän aamun. Ennen kouluunlähtöä katselin olohuoneessamme aamu-tv:tä (tai vastaavaa lähetystä), jossa kerrottiin tapahtuneesta. Koulupäivän aluksi oli liikunnan kaksoistunti, muistaakseni pelasimme lentopalloa. Juttelimme Estonian uppoamisesta.

Hyvä kysymys. Olen miettinyt samaa. Sitä pidetään jotenkin hassuna, homssuisena, tyylittömänä tai rassukkamaisena, jos on isot kantamukset.

En minäkään tiedä, mistä käsitys tulee alun perin. Ehkä joskus, kun vielä oli hyvin köyhiä ihmisiä paljon, siis ihmisiä jotka päätyivät vaivaistupien asukkaiksi, he vaeltelivat kylissä ja kaupungeissa koko omaisuus mukanaan? Ehkä ajatus on syntynyt niinä aikoina?

Uutta Pepsi Max kofeiinitonta. 

Toistamisen jälkeen noin voi käydä mille tahansa sanalle. 

Tätäkin on tutkittu psykologiassa. Ilmiötä kutsutaan nimityksellä semantic satiation:

https://en.wikipedia.org/wiki/Semantic_satiation