Faith

Kuuluu. Se on ainoa reitti, jota kautta asuntooni joskus kuuluu naapurin puhetta. Seinät tässä talossa ovat paksut (vanha kivitalo).

Ihmisten luonnolliseen vapauteen lisääntyä ei pidä puuttua eli ei pidä tehdä lisääntymisestä "oikeutta".

Vammainen tai sairas ihminen itse on paras asiantuntija sen suhteen, onko elämä elämisen arvoista vammaisena tai sairaana. Jos hän itse on elämänhaluinen ja haluaa lisääntyä sekä on toisen vanhemman kanssa kykenevä huolehtimaan lapsestaan ja hankkimaan tarvittaessa apua, kukaan muu ei ole siinä asemassa, että voisi kyseenalaistaa sen.

Ainoa mitä kummastelisin olisi se, jos ihminen, joka ei koe elämäänsä elämisen arvoiseksi ja haluaisi kuolla, hankkisi lapsen. En silti kannata sitä, että lisääntymiseen puututtaisiin siinäkään tapauksessa. Yhteiskunnalla on sen sijaan oikeus puuttua tilanteeseen myöhemmin, jos lasta laiminlyödään.

Ajattele vain aina tarvittaessa niitä kauheita tapahtumia, joihin alkoholinkäyttö on johtanut – ja ajattele, että voit estää samaa tapahtumasta uudelleen.

Minulla ei ole omaa kokemusta alkoholiongelmasta, mutta siitä kärsineet ovat kertoneet lukevansa välillä "elämäsi kauhein krapula / känni"-tyyppisiä keskusteluja netistä. He ovat saaneet niistä lisävoimaa pysyä raittiina.

Sairaanhoitajatkin ovat kertoneet aivan kauheita ja traagisia juttuja alkoholisairaustapauksista, joihin ovat työssään törmänneet. Kaikki tuo on kauheaa, mutta motivoi raittiuteen.

Olin 7-vuotias. Muistan jotain siitä päivästä, kun tietoa tapahtumista alkoi tuolla Suomeen. En ymmärtänyt mitä on tapahtunut, kun aikuiset juttelivat huolestuneina ja seurasivat uutisia. 

Niihin aikoihin juttelin isosiskoni kanssa kerrostalomme pommisuojasta. Tämän muiston liitän Tshernobyliin, mutten ole ihan varma, oliko se sittenkin joku muu keskustelu.

Seuraavana kesänä ja syksyn tullen naapurin täti varoitti poimimasta marjoja, kun niissä saattoi olla sitä säteilyä. Sen myötä aloin ymmärtää ydinsäteilyn vaikutusten kauaskantoisuuden.

Muistan myöhemmiltä ajoilta dokumentteja ja lehtijuttuja ydinsäteilyn terveyshaitoista, mm. syövistä ja syntyvien lasten epämuodostumista. Ne olivat pelottavia.

Olen pitkälle aikuisuuteen nähnyt silloin tällöin painajaisia, jotka ovat näennäisesti kertoneet jostain muusta, mutta tiedän niiden oikeasti kertoneen Tshernobylin onnettomuudesta. Siihen liittyvät muistot, ahdistavat mielikuvat ja uhkakuvat sekä pelko ovat oma mielentilansa, jonka pystyn erottamaan muista. Joten kyllä onnettomuus on jättänyt jälkensä minuun.

Suhtaudun maltillisen kriittisesti ydinvoimaan, pidän sitä riskinä.

Olisi tuo yksi kauheimmista tavoista kuolla. Kaiken ap:n kuvaileman kauheuden lisäksi vielä tietoisuus siitä, että on merenpohjassa, kymmenien tai jopa satojen metrien syvyydessä, yksinäisyydessä ja pimeydessä.

Toivon todellakin, että hukkuneet ovat menettäneet tajunsa hyvissä ajoin.