Faith

Varmaan hoitajat ja mahdollisesti avustajat. Suhtaudun myönteisesti myös robottihoitajiin, mitä tulee yksinkertaisiin tehtäviin kuten lääkkeiden ja ruoan jakamiseen, ehkä myös verikokeiden ottamiseen.

Voi olla että hän haluaa enemmän seuraasi tai varmistaa, että välität hänestä tms.

Toisaalta voi olla, että hän jostain syystä on alkanut kokea keskittymistä ja tarkkuutta vaativat asiat kuormittaviksi sekä on huomannut tekevänsä niissä aiempaa enemmän virheitä jne.

Näön tai kuulon heikkeneminenkin voi johtaa siihen, että pyytää toista tekemään joitain käytännön asioita puolestaan.

Parikymppisenä olin tuollaisessa tilanteessa. Enää en ajatuisi sellaiseen.

Ajattele järkevästi: et oikeasti halua miestä, joka ei ole rakastunut eikä aio sitoutua sinuun. Hän ei ole sellainen kuin haaveilet ja toivot, vaan hän on erilainen ihminen. 

Ehkä siinä, että rakastuu kohteeseen, jolta ei saa eikä koskaan tule samaan vastarakkautta, on kyse jostain taustalla olevasta käsittelemättömästä vaikeasta kokemuksesta, tunnelukosta tms.?

Olen huomannut saman, eli monet syövät hirveästi suolaa. En itse tykkää suolaisista syötävistä.

En syö leipää päivittäin, en edes viikoittain. En myöskään leikkeleitä.

Mm. suolaisuuden takia en tykkää useimmista eineksistä. 

Valmisruoista ostan lähinnä pakasteita, jotka eivät maistu yhtä suolaisilta (en tosin ole tarkistanut suolan määriä).

Suolaisia naksuja, kuten perunalastuja syön vain 1-2 kertaa vuodessa. Se suolaisuus alkaa ällöttää nopeasti.

Itse ruokaa laittaessani käytän tosi vähän suolaa.

En allekirjoita sanontaa.

Siten se voi kyllä pitää paikkaansa, että matkan arvo voi lopulta sen varrella koetun vuoksi osoittautuakin joksikin muuksi kuin mitä lähdettiin tavoittelemaan. Eli esim. ihminen voi haluta kiertää maailmaa tullakseen kultturelliksi ja kartuttaakseen tietoaan, mutta kokee ja näkee matkan varrella asioita, joiden takia hän kiinnostuukin auttamisesta, rauhanvälityksestä tms.

On hyvä olla avoin eikä yksistään tuijottaa ennalta määriteltyä tavoitetta.