Faith

Itse miellän nuorisotyyleiksi lähinnä alakulttuuripukeutumisen, esim. punk-tyyli, hippityyli, goottityyli...

Ei kuitenkaan ole mitään objektiivista syytä, miksi alakulttuuripukeutuminen kytkeytyisi nuoreen ikään. Ainoa syy lienee, että sellaista näkee katukuvassa lähinnä nuorilla. Esim. Wilma Schlizewskin punk-tyyli (hänellä on irokeesi ja näyttäviä lävistyksiä) saa minut herkästi ajattelemaan: "ai hänellä on vieläkin irokeesi, kuusikymppisenä", vaikkei siinä mitään väärin ole.

Mielipide on eri asia kuin tieto.

Jos seuralaiset pohtivat jotain asiaa, josta sinulla olisi tietoa, mutta he eivät tule kysyneeksi sitä, voit silti kertoa mitä tiedät. Joissain tilanteissa, kuten 1 mainitsemissa esimerkeissä, sinun jopa täytyy kertoa se, vaikkeivät toiset hoksaisi kysyä.

Sen sijaan mielipiteen kertominen saattaa monissa tilanteissa olla tökeröä, esim. kielteisen mielipiteensä ilmaiseminen toisen ulkonäöstä.

Lähtökohtaisesti ei mielestäni. Kiusaamista saattaa motivoida sadismi eli nautinnon ja mielihyvän saaminen kohteen kärsimyksestä. Jos sadistille antaa sitä mitä hän hakee, hän saattaa jatkaa kiusaamista, ehkä hakeutuen uudestaan mielihyvänsä lähteelle? Loogisesti päätellen se olisi näin.

Toinen asia on, missä määrin kiusaamisen kohde, jos hän tuntee pelkoa, loukkaantuneisuutta yms., pystyy peittämään sitä sadistilta. Luulisi, että sadisti on harjaantunut erottamaan pelon ja muun kärsimyksen kohteen ruumiinkielessä, koska sitä hän janoaa.

Poistuminen tilanteesta, mikäli mahdollista, lienee paras vaihtoehto.

Tuo oli hyvä neuvo, ettei katso kiusaajaa silmiin. 

Olisi tosiaan hyvä saada lisätietoa väitetyistä tutkimuksista.

Tuloksiin varmaan vaikuttaa paljon se, miten kysymykset on muotoiltu ja millaisissa tilanteissa ne on esitetty.

Vastaisin itsekin kysymykseen "pelkäätkö kuolemaa?" tietyissä viitekehyksissä myöntävästi ja toisenlaisissa kieltävästi.

Pelkään jonkin verran kuolemaa ruumiillisena, psykologisena ja sosiaalisena tapahtumana (kipua? hengenahdistusta? missä olen? onko muita vierelläni? haluaisinko mieluummin olla yksin? millaisia ajatuksia ja tunteita tulee? jne.). Näissä kysymyksissä ei auta, vaikka miten käsittelisi asiaa psykologin kanssa, koska kukaan muu kuin Jumala ei voi tietää, miten juuri minun kohdallani tulee tapahtumaan. Vastaukset noihin kysymyksiin selviävät minulle vasta, kun olen siinä tilanteessa. Näin on meidän jokaisen kohdalla, myös sen psykologin!

Kun taas kuolemaa hengellisenä tapahtumana en pelkää, koska mitä tahansa tulenkin kokemaan ruumiillisesti, sosiaalisesti tai psykologisesti, pääsen Jumalan luo Taivaaseen Jeesuksen ansiosta.

En hänen sijassaan ottaisi enää uudestaan tatuointeja. On täysin mahdollista, että mieli muuttuu taas jossain vaiheessa.

Onhan olemassa ns. siirtokuvatatuointejakin eli pois lähteviä.