Faith

Tuskin lääkäri juuri ALSia epäilee. Eivät nuo oireet ainakaan siltä kuulosta, siis miten ALS tyypillisesti etenee, millaisin oirein ja millä nopeudella. Vain jos lääkäri olisi suoraan maininnut ALSin, huolestuisin itse.

En lapsena koskaan tykännyt sen ajan (80-luku) populaareista lastenlauluista. Joitain rallatuksia jopa inhosin.

Minulla oli hyvä musiikkimaku jo lapsena (tarkoittaen että pidän samoista lauluista vieläkin). Tykkäsin vanhoista lauluista kuten Tuku tuku lampaitani ja Täällä pohjantähden alla sekä virsistä, kuten Hoosianna. Klassisesta musiikista aloin tykätä heti kun ensimmäistä kertaa kuulin sitä, ensimmäinen klassinen kappale taisi olla Myrskyluodon Maija autoradiosta.

Joten kyllä sanoisin, että ongelma voi hyvin olla tarjonnassa. Eivät lapset osaa vaatia hienoa musiikkia, jos eivät tiedä sen olemassaolosta.

Minua ei häiritsisi omakotitalossa naapureiden elämäntyyli tai epäsiisti piha, mutta melu kyllä. Ap:n tilanteessa haukkuvat koirat ja musiikki. Voiko etiketin mukaan omakotitalonaapuria pyytää laittamaan musiikkia hiljempaa kuten kerrostalossa?

Onneksi vanhempieni omakotitalo, jossa vietän aikaa kesällä, on maaseudulla, ja lähin naapuri on useiden satojen metrien päässä. 

Vierailija kirjoitti:

David Benatar esittää tämän teesin Derek Parfitin populaatiofilosofian myötä. Benatarin ajatus on, että ainoa, minkä voimme varmuudella tietää, on että lapsemme kärsii. Tämän takia päätös lisääntyä lisää kärsimystä ja on siksi väärin. Olen eri mieltä, mutta saahan sitä esittää.

Niinhän se on, että lapsen onnellisuudesta ei ole takeita, mutta se on varmaa, että hän tulee kärsimään.

En kuitenkaan ole antinatalistien kanssa samaa mieltä. Olen itse kärsinyt ihan valtavasti tämän elämän aikana, mutta silti olen kiitollinen, että olen elossa ja olemassa.

Oletko kuitenkin yrittänyt? Vai miksi se on outoa?