Faith

Amelie Nothomb: Antikrista. Se on nuortenkirja, jonka luin aikuisena.

Lastenkirjoissa on hirveästi lapsuudesta mieleen jääneitä, ihania kirjoja, mm. Grimmin ja Andersenin satukirjat, Tuhannen ja yhden yön satukirja (vai olikohan se nimeltään Itämaisia satuja). Jostain syystä mieleeni ovat vahvasti jääneet lastenkirjat Prinsessa kierosilmä sekä Astrid Lindgrenin Kultasiskoni. 

Aamiaiseksi ohrapuuroa, joka on kypsyysasteeltaan al dente, joten suurimot ovat kiinteitä paukamia. Sen kanssa kokonaisia pakastemustaherukoita.

Lounaaksi mehutiivisteestä valmistettu, perunajauholla suurustettu kiisseli.

Naposteltavaksi pakastemaissia niin paljon kuin sielu sietää.

Pääateriaksi pinaattikeitto, johon on upotettu keitetty kananmuna.

Palan painikkeeksi siivu voimakasaromista vuohenjuustoa.

Karkkeina Englanninlakritsi-sekoituksesta tuttuja nonparellipäällysteisiä aniksenmakuisia gelatiinimakeisia.

Juomaksi tequilashotteja suolan ja sitruunan kera.

Riippuu siitä, millä tavalla surkea.

Jos ajatellaan, että mittarina on elämässä onnistuminen siten, että on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, niin silloin vastaus on kieltävä, koska jokainen itse on oman onnellisuutensa paras asiantuntija. Eivät muut pysty arvioimaan, oletko onnellinen ja tyytyväinen elämääsi.

Ainoa absoluuttinen tuomari, joka pystyy arvioimaan, olemmeko surkeita, on Jumala. Ja Hänen mielestään olemme kaikki surkeita siten, että olemme syntisiä. Joten jos joku syntinen pitää toista surkeana, mutta itseään ei, hän on itseään korottava ja tekopyhä Jumalan silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei vielä tänäkään päivänä tajua, että huonojen asioiden ja tunteiden kieltäminen ja vähättely vain pahentaa oireita.  Pitää kohdata ja myöntää se kaikki paska, että pystyy hallitsemaan sitä tunnetta millään tavalla, muuten se pulppuaa täysin hallitsemattomasti ja syö energiaa.

Aivan, ja niinhän ap. on tehnyt. Sen jälkeen on otettava tietoisesti askelia, että saa niitä havaitsemiaan masentuneita ajatus- ja tunnekehiä purettua. Ja täytyy muistaa, ettei elämä tässä maailmassa koskaan muutu sellaiseksi, että olisi koko ajan kivaa ja mielekästä.

Ihmiselo vain on aika ajoin rankkaa ja ikävää. Sen takia on hyvä olla joitain selviytymismekanismeja, joilla pystyy välillä irrottautumaan / etääntymään olosuhteista. Mekanismien pitää olla sellaisia, etteivät ne aiheuta lisää ongelmia. Esim. haaveilu ja kirjallisuuteen tai elokuviin uppoutuminen ovat hyviä mekanismeja, alkoholin käyttö tai ylensyöminen huonoja.

Kyllähän siitä reilu vuosi sitten puhuttiin, että jos koronapandemia oikein pahasti iskee Suomen yhteiskuntaan, niin se saattaa romahduttaa hyvinvointirakenteita niin, että yhteiskunnan tuilla elävien toimeentulo vaarantuu.

Suomalaisten köyhien elintaso on siis myös ylläpidettävä tila.