Faith

Riippuu ideologian määritelmästä.

Mutta jos lähdetään laveasta määritelmästä niin järjestäytyneessä yhteiskunnassa varmaan on aina jokin vallitseva ideologia. Laeilla ja säännöillä pyritään ohjailemaan ihmisiä, ja ne perustuvat tietynlaisille arvoille ja ihmiskuvalle yms. sekä vahvistavat näitä entisestään.

Jos ei olisi mitään lakeja, vaan pelkkä luonnontila, ei olisi vallitsevaa ideologiaa, mutta en kutsuisi sitä yhteiskunnaksi.

Yhteiskunnallisen ajattelun ideologisuuden aste kuitenkin on sitä vahvempi mitä kauempana se on luonnollisesta.

Mielenkiintoinen ilmiö on, että ihmiset eivät aina tunnista omaa ideologiaansa ideologiaksi, vaan pitävät sitä vain luonnosta seuraavana totuutena. Esim. ihmiset joiden mielestä ihminen on luonnostaan kollektiivisesti toimiva laumaeläin pitävät kollektivistisia ideologioita luonnollisina, kun taas ihmiset joiden käsitys ihmisluonnosta on individualistinen pitävät individualistisia ideologioita luonnollisina.

Itse söisin mieluummin mustikkarahkatorttua.

Tein eilen itse kasvispizzan, josta tuli ehkä paras pizza jonka olen itse tehnyt. Täytteinä paprika, punasipuli, oliivi, herkkusieni (tuore, ei säilyke), valkosipuli, salaattijuusto, mozzarellaraaste.

Kyllä se helposti eristää sosiaalisesti jos on ainoa jolla ei koskaan ole mitään suuria kuulumisia kerrottavanaan. Olen itse sellainen.

Tämä ei kuitenkaan ole mikään eriarvoistava kokemus minulle. En arvota ihmisiä (myöskään itseäni) sen perusteella kuinka paljon he ovat saaneet aikaan tai missä onnistuneet / epäonnistuneet. Minulla ei ole kylmäkiskoinen ihmiskuva ja arvomaailma.

Tiedän tunteen. Minulla oli ensimmäisen kerran (tai ensimmäinen kerta jonka muistan) tuollainen tunnetila joskus 11-vuotiaana kun olin yksin kotona koulun jälkeen ja odotin muuta perhettä kotiin. He olivat lähteneet ostoksille. Tunnit kuluivat, ilta hämärtyi eikä heitä kuulunut. Aloin pelätä että he ovat joutuneet onnettomuuteen eivätkä enää koskaan tule takaisin. Ahdistus ja pelko kuristi kurkkua ja olin ihan epätoivoinen. Sytyttelin valoja ja avasin tv:n mutta koti ja koko maailma tuntui muuntuneen ihan vieraaksi ja pelottavaksi.

Silloin ei ollut matkapuhelimia. Katselin vain ikkunasta ja odotin.

Tulivathan he sitten lopulta.