Faith

Ehkä paras olisi tuo "kerron kyllä sitten, jos on jotain uutisia" tms. Joka kerta suunnilleen noin. Hetken piinan kyllä kestää, kun kerran tapaat harvoin tuota pariskuntaa.

Jos taas lapsesi sanoo, että sairaudesta voi kertoa sukulaisille, niin sittenhän sen voi kertoa. Ehkä pariskunta ei enää sen jälkeen niin paljon kysele. Tai sitten he rupeavat kyselemään siitä sairaudesta...

Jos kaapeissa on kaikenlaista, niin ongelmaa ei ole. Voi olla jopa hauskaa miettiä mitä kaikkea olemassa olevista aineksista saa tehtyä. Netissä on valtavasti reseptejä. Itse ainakin tykkäisin tuollaisesta tehtävästä.

Dynastia oli ehkä vähän parempi. Se oli kaupunkilaissarja, ja keskushenkilöt olivat nuorempia kuin Dallasissa.

Dallas sijoittui enemmän maalaismaisemiin.

Katsoin kyllä molempia lapsena.

Voileipäkakkua tosiaan pidettiin vanhanaikaisena lähimenneisyydessä, mutta se on tehnyt comebackin.

Pidettiinpä sitä vanhanaikaisena tai ei, se on hyvä tarjottava: sekä hyvänmakuinen että näyttävä. 

En muista että kaverini, tai kukaan läheiseni, olisi koskaan sanonut "ei kuulu sulle" tms.

Sen sijaan parikymmentä vuotta sitten, ollessani parikymppinen, yksi kaverini sanoi jotain sen tyylistä kuin "ei kiinnosta" (ärsyyntyneellä, turhautuneella äänensävyllä), kun ehdotin näkökulmaa yhteen hänen ihmissuhdeongelmaansa. Yleensä hän aina halusi kuulla muiden mielipiteitä, myös minun, mutta sillä kertaa ei. 

Loukkaannuin ja ajattelin uhmakkaasti "hyvä on, en enää sano mitään hänen ongelmiinsa". En kuitenkaan ole pitkävihainen, joten pian vuorovaikutuksemme palasi entisiin uomiinsa.

Näköjään kuitenkin loukkaannuin aika paljon, koska muistan tilanteen edelleen.