Faith

Tampereelle on luvattu tälle viikolle sateita. Toivottavasti toteutuu.

Meillä oli päivän pääaterioilla aina salaatti, tai edes porkkanaraaste. Keittojen kanssa ei ollut, mutta keitoissa oli juureksia.

80-luvulla salaatteja ei ollut montaa lajiketta. Oli vain peruslehtisalaatti, jäävuorisalaatti sekä kiinankaali. Näin ainakin muistan. 90-luvulla yleistyivät eri lajikkeet kuten rucola ja suosikkini tammenlehtisalaatti.

Minun lempivälipalani lapsena oli porkkanaletut ja omenaraaste.

Kyllä, riippuu ihmisestä. 

Mukavuudenhaluiselle ja mahdollisimman helppoa arkea arvostavalle yksin elävälle kerrostalo. Myös vähemmän sosiaaliselle: kerrostalossa ollaan nähdäkseni vähemmän tekemisissä naapureiden kanssa kuin muissa asumismuodoissa.

Lapsiperheelle omakotitalo luonnon läheisyydessä ja etäisyyden päässä isoista autoteistä on usein ihanteellinen.

En löytänyt sanalle mitään muuta merkitystä kuin vuodenajan. 

"...sana talvi kuuluu ikivanhaan perintösanastoon. Sana esiintyy kaikissa sukukielissä paitsi kaikkein kaukaisimmissa eli samojedikielissä. Unkarin vastine on tél. Sanan merkitys on kaikkialla 'talvi', mutta Uralin takana puhuttavassa mansin kielessä sana tarkoittaa myös vuotta." (Kotimaisten kielten keskus)

Ehkä se on vain nimi, joka on keksitty kyseiselle vuodenajalle?

Pidän. Eino Leinon päivä on runon päivä ylipäätään. Ja suven.

Suosittelen Leinon runoa, joka alkaa "Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks..." sekä runoa "Virta venhettä vie..." ja myös runoa "Hyvä on hiihtäjän hiihdellä..." ja "Lapin kesä"

Olen iloinen, että Suomen kansallisrunoilijoiden teokset ovat syvällisiä, ajatuksia ja tunteita herättäviä sekä filosofisia. Leinon runot ovat sellaisia. Eivät siis ole vain kauniita riimejä jollain muodollisella tavalla.

Olen lukenut todella paljon runoja eri puolilta maailmaa, ja silti tietyt suomalaisrunoilijoiden (mm. Leino, Kivi, Harmaja ja Södergran) runot ovat koskettaneet eniten. Tämä ei johdu siitä, että suosisin kotimaista, vaan ne ovat oikeasti niin hyviä.

Näen Eino Leinon ihmisenä, joka taisteli toivottomuutta vastaan – sitä vastaan, että ihmiselo nähtäisiin pelkästään raadollisena ja arkisena, jota se myös on. Hän taisteli sitä vastaan omassa sielussaan ja myös suomalaisessa kulttuurissa.

Lapin kesässä hän kirjoittaa:

"Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta

Ja suuri surkastua alhaiseen

Miks meillä niin on monta mielipuolta

Miks vähän käyttäjiä kanteleen"

Hän ei puhunut pelkästään luonnosta eli pohjoisen kesän lyhyydestä, vaan suomalaisille yleisestä ajattelutavasta, jossa keskitytään pelkästään arkiseen usein vielä painottaen kielteisiä asioita.