Faith

En tykkää katsoa silmiin pitkiä aikoja. Teen niin, että katson välillä keskustelukumppania silmiin ja välillä käännän katseeni pois, sitten taas katson hetken silmiin jne.

Kun olin teini-ikäinen ja puhuin tästä kotona, äitini neuvoi katsomaan keskustelukumppanin nenäntyveen.

Minulla ei ole aspergeria.

Ala-asteen kouluruokalasta käytävään ja pihalle tuleva ruoan tuoksu. Se yhdistettynä aurinkoiseen syyskuun päivään ja riehakkaisiin, ilakoiviin välituntiääniin.

En tiedä miksi tuollainen muisto tuli ensimmäisenä mieleen.

En ymmärrä noin hysteeristä suhtautumista, mitä ap. kuvaili.

Ymmärrän varovaisuuden, jos itsellä on ollut punkki useampaan kertaan. Nimittäin ihan kuin joihinkin ihmisiin punkit tarttuisivat tavallista herkemmin.

Esim. minulla on ollut punkki kaksi kertaa: teininä kyljessäni oli rengasihottuma (mutta punkki oli jo irronnut), kolmekymppisenä metsäretkellä sain niskaan punkin, jonka kävin irrotuttamassa terveyskeskuksessa.

Lapsena pidin joitain esineitä pelottavina, mm. rukkeja, keinutuoleja ja kaivoja. Niistä tuli mieleen vanhojen satujen noita-akat, kaivoista näkit.

En liiemmin tykkää vanhoista esineistä kodin sisustuksessa, museoissa kyllä.

En tiedä olenko ymmärtänyt häpeän oikein, mutta tässä on oma käsitykseni.

Olen ymmärtänyt että häpeän aiheuttaa epäonnistumiset ja siten muiden silmissä huonoksi, mitättömäksi ja naurettavaksi tms. paljastumisen pelko. Pelko voi olla joko kuviteltu tai tapahtua oikeasti. Jälkimmäisestä sopii esimerkiksi se, että koulussa oppitunnilla vaikka änkyttää, ja muut oppilaat alkavat nauraa ja matkia sitä.

Häpeän tehtävä yleensä on saada ihminen harkitsemaan ja olemaan varovainen, ettei epäonnistuisi ja tuntisi inhottavaa häpeän tunnetta. Joskus häpeä voi olla liiallista eli aktivoitua mitättömistä asioista. Silloin se voi estää yrittämisen (koska pelkää epäonnistumista ja häpeän voimistumista sietämättömäksi).

Häpeään kuuluu se, että ihminen ajattelee, miten muut näkevät hänet. Ne muut ovat todellinen tai kuviteltu eli mielensisäinen yleisö, jonka kautta häpeävä ihminen katselee itseään ja tuntee olonsa huonoksi, mitättömäksi, naurettavaksi tms.

1. Minua häpeässä auttaa usko Jeesukseen: enemmän kuin ajattelen miten muut ihmiset minut näkevät, pyrin ajattelemaan miten Jumala minut näkee. Jumala näkee uskovaisen Jeesuksen kautta.

2. Usko auttaa myös siten, että se murtaa häpeän keskiössä olevan jännitteen minun ja (kuviteltujen) muiden välillä (eli tuo minä muiden silmissä -juttu), koska Jumalan edessä kaikki ihmiset ovat epäonnistuneita tavalla tai toisella.

3. Sekin auttaa, että epäonnistuttuaan ja häpeää tuntiessaan ajattelee "en kuitenkaan tehnyt mitään väärin" eli muistaa, ettei epäonnistuminen ole yhtä paha asia kuin väärin tekeminen.