Faith

En jaksanut tehdä testiä. Samastun eniten Betanian Mariaan eli Martan ja Lasaruksen siskoon.

Sijainnin ja jossain määrin valikoiman perusteella (suosin kotimaista). Ero hintatasoissa ei ole niin suuri, että ajattelisin sillä olevan käytännön merkitystä.

Käytän maskia kaupassa riippumatta siitä, pyydetäänkö sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soita sukulaiselle. Keksi joku ratkaisu, jos on. Joka päivä makaronia on liian ravintoköyhää lapselle, jonka pitäisi kasvaa pituutta.

Sukulaiset on tuntien matkan päässä. Tän makaronievään jälkeen lähden kyllä vesipullon kanssa illalla kauppaan. Normioloissa ei ole matka eikä mikään. Nyt alkaa kuumuus jo rassata.

No hyvä että rahaa ruokaan on. Pelkällä makaronilla ei pitkälle pötkitä, ei lapsi eikä aikuinen.

Ehkä hän on pahalla tuulella esim. jos on aiemmin tuntenut itsensä ulkopuoliseksi kyseisessä seurueessa tai kokee olevansa jotenkin muita seurueen jäseniä huonompi tai on mustasukkainen? Tai hän jännittää reissua ja stressi purkautuu noin?

Epäkypsää käytöstähän se kyllä olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisukeskeinen ihminen!

Minulle on ainakin tosi raskasta kuunnella jatkuvasti valitusta. Siksi useimmiten ehdotan jotain, millä kertoja pääsisi onnellisempaan tilanteeseen asiassa, joka on huonosti.

Jos ei halua muutosta, miksi pitää heiluttaa huuliaan? Tietysti jos kaikki on hyvin, niin en minäkään neuvo, vaan osaan iloita yhdessä.

En itse puhu juuri ongelmistani. Kun joku puhuu minulle omasta ongelmastaan, jostain syystä oletan herkästi, että hän haluaa minulta näkemystä, ehkä jopa neuvoa.

Minusta tuntuu omituiselta se, että toinen puhuu ja toinen on vain kuuntelija. 

Tiedän joitain ihmisiä, jotka aina, jos joku puhuu heille ongelmistaan, sanovat ihan pokalla vain "voi hitto" tai "no höh" tai "voi kurja" eivätkä mitään muuta. Täytyisi opetella tuo taito.