Faith

Kannatan luonnonpuistoja uhanalaisten lajien suojeluun ja tutkimus- ja opetustarkoitukseen. Esim. Keski- ja Länsi-Afrikassa on vuorigorilloja (äärimmäisen uhanalainen laji) varten luonnonpuistoja. Gorillat saavat niissä elää luonnollisessa ympäristössään. 

En ymmärrä sitä, että kaikki maailman ihmeet täytyy nähdä omin silmin, paikan päällä. Eikö se riitä, että katsoo netistä videoita ja luontodokumentteja, jotka on kuvattu siellä? Miksi pitää tuoda villieläimiä Afrikasta Eurooppaan eläintarhoihin?

Saman voisi toki kysyä kaukomatkailun kohdalla. Miksi pitää tuhota luontoa lentämällä vaikka Intiaan tutustumaan kulttuuriin, kun voisi tehdä niin katsomalla ohjelmia ja lukemalla kirjallisuutta?

Neuvojat saattavat olla ns. ratkaisukeskeisiä ihmisiä? 

Toisaalta kaikki ratkaisukeskeiset ihmiset eivät ole neuvojia. Ratkaisuehdotuksen toisen valittamisen aiheeseen eli ongelmaan voi ilmaista myös muulla tavalla, esim. näkemyksiä tai kokemustietoa tarjoamalla: "Itse ajattelisin tuossa tilanteessa, että..." tai "Minulla auttoi se, että...".

Itse olen melko ratkaisukeskeinen juuri tuolla näkemyksiä tarjoavalla tavalla. Oikeastaan vastaan noin yleensä jopa silloin, kun toinen suoraan kysyy neuvoa.

Ratkaisukeskeisenä ihmisenä koen suht raskassoutuiseksi olla toisen valittaessa pelkkänä kuuntelevana korvana, jonka osa on loputtomiin vain myötäillä valittajan tunteisiin reagoiden: "No voi ei... Hirveää... Voi kurja... Kamalaa...". 

Olen huomannut, että jaksan myötäilyä vähän aikaa, mutta jos valitus jatkuu ja jatkuu, ja vieläpä, jos kela alkaa pyöriä uudestaan alusta, alan uupua. 

Niin, ja tuo ap:n mainitsema "tuhahtelu, kun neuvot eivät kelpaa" taas on huonoa käytöstä ja siten luku erikseen.

Vaikka voisin tehdä monia asioita paremmin, viisaammin, jättää vääriä valintoja tekemättä jne., ja sen takia houkuttaisi tarttua tilaisuuteen, en kuitenkaan jaksaisi enää elää tähänastista elämääni uudestaan. Joten varmaan kieltäytyisin.

Pelkäisin myös, että manipuloidessani menneisyyttä tämänhetkisestä näkökulmastani paremmaksi tulisin tietämättäni aiheuttaneeksi jotain muuta vahinkoa. 

Ap: "En osaa elää hetkessä."

Yleensä tuo lause tarkoittaa, että murehtii tai haaveilee tulevasta, keskittyy tavoitteisiinsa liian voimakkaasti tai sitten muistelee menneitä. Sinä sen sijaan ihan konkreettisesti menet niihin menneisyyden paikkoihin ja huhuilet ääneen niihin liittyneitä ihmisiä kuin he yhä olisivat siellä?

Sanoit "löytäväsi" itsesi niistä paikoista. Kuulostaa joltain traumahäiriöltä, kuten pakkovaellus, tai jopa mahdolliselta neurologiselta ongelmalta.

Tai sitten vain olet epätavallisen nostalginen ja voimakkaasti eläytyvä ihminen. 

En usko. 

Katselin eilen Olympialaisten avajaisia. Ohjelmassa oli musiikkivideo, jossa eri mantereilta kotoisin olevat laulajat lauloivat yhdessä John Lennonin Imaginen: "Imagine there's no countries... a brotherhood of man... And the world will be as one...".

Selostaja sanoi laulun olevan Olympialaisten hengen mukainen.

Tykkään Olympialaisista, mutta en tuollaisesta aatteesta.

Ymmärrän tuollaista ajattelua kuitenkin siltä osin, että ihmiskunta elää yhteisellä planeetalla ja sen takia yhteistyö on välttämätöntä mm. luonnon vaalimiseksi ja rauhan edistämiseksi. Esim. jos jokin suurvalta vaikkapa päättää räjäyttää ydinpommin, suuret alueet kärsivät vuosikymmenten pahoista jälkiseurauksista... 

Maiden välisistä rajoista ja erillisistä järjestyneistä yhteiskunnista sen sijaan ei pidä pyrkiä eroon; siitä ei seuraisi tässä syntisessä ihmiskunnassa muuta kuin lisää kaaosta ja pahaa.