Faith

Muistan hetkiä siitä. En päässyt samalle luokalle naapurissa asuvan kaverini kanssa. Kun kiersimme luokan kanssa koulua eli opettaja esitteli paikkoja, eksyin monta kertaa, kun lähdin seuraamaan väärää ryhmää. Yritin koko ajan etsiä katseellani opettajaamme, jonka tunnistin puserosta. Koulurakennus pihoineen tuntui valtavan isolta, ja joka paikassa risteili vieraita lapsia ja aikuisia. Nieleskelin itkua koko päivän.

Kun tuli kotiinlähdön aika, en meinannut uskoa, että pääsen oikeasti kotiin eli että jotain niin hyvää voi tapahtua.

Tämä oli 80-luvun puolivälissä.

Olen lukenut kesällä vain Raamattua: UT:n kirjat roomalaiskirjeestä kolossalaiskirjeeseen.

"Mikroilme on hetkellinen, tahaton ihmisen kasvonilme. Mikroilmeet ovat kestoltaan hyvin lyhyitä, ainoastaan 1/25 - 1/15 sekuntia.[1]"

"Mikroilmeitä esiintyy silloin, kun ihminen yrittää tietoisesti peittää kaikki signaalit siitä, miten hän tuntee. Toisin kuin tavanomaisten kasvonilmeiden kanssa, mikroilmeitä on vaikea peittää. Mikroilmeet ilmaisevat universaalisti kuutta tunnetta: inho, viha, pelko, suru, onnellisuus ja hämmästyneisyys." (Wikipedia: Mikroilme)

Tein joitain vuosia sitten netissä yliopistotutkimusta varten laaditun monivaiheisen tunteiden tunnistamisen testin ja sain siitä korkean pistemäärän. Siinä siis piti tunnistaa lyhyillä videopätkillä esiintyvien henkilöiden tunnetilat. En muista enää, testattiinko siinä mikroilmeiden tunnistamista.

Olisi mielenkiintoista tehdä erityinen mikroilmeiden tunnistamistesti.

Jos parisuhde + perheen perustaminen on ainoa asia, mitä joku elämältään haluaa ja siten kokee elämänsä täysin tarkoituksettomaksi, jos syystä tai toisesta ei usko saavansa sitä, ei ole yllättävää, jos hän menettää motivaationsa kaikkeen, mm. työssä käymiseen.

Sen takia nuo kaksi saattavat liittyä yhteen jonkun päässä.

Todellisuudessa elämässä on muutakin kuin parisuhde. Se ei ole ainoa tarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith. Taidat olla teoreetikko. Ennen ei ollut paremmin.

Ei kaikki ollut ennen paremmin tietenkään. Pidän kuitenkin mahdollisena, että osa mt-ongelmista kärsivistä hyötyisi hermolevosta kauniissa, rauhoittavassa ympäristössä enemmän kuin lääkityksestä.

Mutta ei tuollaisia kauniita rauhoittavia ympäristöjä ilman lääkitystä ole koskaan ollut olemassakaan!

Sellaisen voisi kokeeksi nykyään perustaa.