Faith

Minulle ei ole tullut aikuisiällä kyläilemään muita kuin kavereita ja perheenjäseniä, jotka ovat mieluisia vieraita.

Lapsena en kauheasti tykännyt, että meillä kävi vieraita, paitsi lähisukulaisten kyläilyt olivat kivoja. Pysyttelin aina syrjässä vierailun ajan, mutta vieraiden lähtiessä tulin eteiseen innoissani hyvästelemään heitä. Vieraiden lähdön jälkeen sai syödä kahvipöydästä yli jääneitä tarjottavia.

Ihan viihtyisältä näyttää, ja piha on kiva. Keittiö on muuta huoneistoa vanhanaikaisemman näköinen, mutta kaapinovet ja seinäpinnan saa muutettua helposti. 

Asuin teini-iässä perheeni kanssa kaksikerroksisessa rivitalohuoneistossa, jossa oli tuollaiset portaat, ja tykkäsin asua siellä.

Minusta suomalaislapsilla on yleensä siistit hiukset, mutta olen huomannut paparazzi-kuvista, että Hollywood-julkkisten lapsilla on usein tuollainen ylipituinen, siivottoman oloinen hiuskuontalo. Ehkä vanhemmat, joiden elämää ja ulkonäköä seurataan ja arvostellaan jatkuvasti, haluavat antaa lapsilleen täyden vapauden olla vaikka miten peikkotyylisiä.

Ei saa huutaa, kiroilla jne. toiselle ihmiselle, vaikka tämä tekisikin jotain hölmöä tai ajattelemattomuuden takia itsekästä. Jos katsoo tarpeelliseksi puuttua toisen toimintaan, esim. jos toiminnasta aiheutuu vahinkoa jollekulle, pitää olla ystävällinen ja selkeästi esittää asiansa. 

Tuosta tuli mieleen eräs kohtaaminen ajalta kun olin yläasteella. Talviaamuna pimeässä kouluun kävellessäni tuntematon vanha nainen, joka ajoi pyörällä, pysähtyi ja alkoi huutaa minulle siitä, ettei minulla ollut heijastinta. Tilanne ei kuitenkaan ollut sellainen, että hän olisi meinannut törmätä minuun tms. Eikä mitään muutakaan ongelmatilannetta ollut aiheutunut heijastimettomuudestani. Nainen muuten vain pysähtyi ja rupesi huutamaan.

Seuraavana aamuna suunnilleen samassa kohdassa sama nainen ajoi taas ohi ja huusi vihaisesti: "Eikö sinulla vieläkään ole heijastinta!"

En enää muista, hankinko heijastimen sen jälkeen.

Periaatteessa naisen viestissä oli pointtia: on ihan hyvä pitää heijastinta pimeällä. Kuitenkin muistan tilanteista lähinnä sen, miten ahdistavalta tuntui kun tuntematon huusi minulle. 

Minua ei haittaa muiden puheet. Puhukoot, valittakoot, öyhöttäkööt ja jaarittakoot. Jos en jaksa kuunnella, lähden pois vaikka jollain verukkeella.

Uskontoa ja politiikkaa koskeviin keskusteluihin osallistun ihan mielelläni itsekin.

En itse puhu taloudellisesta tilanteestani, työllisyystilanteestani enkä kaikille terveystilanteestanikaan. Nämä kolme ymmärrettävästi muodostavat kokonaisuuden.

Joten uteliaat kysymykset toisen henkilökohtaisesta elämäntilanteesta – ne pitäisi pitää mahassaan.