Faith

Tulee aina paha olo tuollaisista uutisista. Pitäisi enemmän rakentaa ja vahvistaa omaa maata, luoda tänne vaurautta ja jatkuvuutta.

Käytännöllisyys ja tarve mukautua äärimmäisiin sääolosuhteisiin selittää sen, miksi pukeutumisessa suositaan täällä mukavuutta ja toimivuutta kauneuden kustannuksellakin.

Mutta mikä selittää mieltymyksen musiikkiin, joka ei ole ainakaan klassisen kauneuskäsityksen mukaista? Toisaalta, kuuntelevatko suomalaiset geneeristä räminämusiikkia masentavin sanoituksin ja yksitoikkoista humppaa oikeasti enemmän kuin muut ihmiset maailmassa?

Jos lähdetään siitä, että aloituksen väite pitää paikkansa, eli että kuuntelevat, niin syynä voisi olla, että suomalaiset arvostavat rehellisyyttä. Niinhän se usein on: elämä on rankkaa, rujoa, vaivaista. Mitä sitä peittelemään?

Onhan esim. suomalainen elokuvakin tunnettu maailmalla karusta, naturalistisesta tyylistä. 

Eivät kaikki ehkä tarvitse erityistä lohduttamista, siis jotain eleitä ja sanoja, joilla sitä ilmaistaan. Lohtua voi tuoda riittävästi se, että joku välittää.

Minusta ne kauniit, rikkaat, kuuluisat, taiteilijat ja poliitikotkin jne. ovat ihan tavallisia ihmisiä.

Minulla ei ole tuota ongelmaa. En edes ihan ymmärrä tuota ajattelutapaa, jota kuvailit.

Minulle huono omatunto tulee siitä, jos olen tehnyt jotain väärin tai jos olen ollut auttamatta jotakuta, joka olisi tarvinnut apua ja jota olisin voinut auttaa. Viimeksi mainittu tarkoittaa siis jotain tiettyä selkeää tilannetta eikä epämääräistä ja kaikenkattavaa "aina voi tehdä enemmän"-ajattelua.

Pääpaino on kyllä siinä, että pyrin olemaan tekemättä väärin.

Minulla on tietyt asiat, joita teen toisten hyväksi jatkuvasti. Tykkään niiden tekemisestä. Kun olen tehnyt ne, en enää ajattele, mitä seuraavaksi voisin tehdä.

Olen kai luonnostani melko armollinen itselleni kuten sanotaan. 

Sekin ehkä auttaa tässä, että itse on suht vähäosainen. Voisin kuvitella, että jos minulla olisi paljon rahaa, potisin ehkä huonoa omaatuntoa siitä, etten anna tarpeeksi rahaa hyväntekeväisyyteen tms.