Faith

Sisällysluettelon lukeminen on hyvä neuvo. Se orientoi kirjan sisältöön ja viitekehykseen. 

Minulle on keskittymisen ja muistamisen kannalta tärkeää ymmärtää, mitä kirjoittaja väittää. Jos kirja on hyvin kirjoitettu, tämä on suoraan kerrottu jo ensimmäisessä kappaleessa.

Joskus se selviää vähitellen. Sen takia kannattaa malttaa mielensä ja vain jatkaa lukemista, vaikkei aluksi ymmärtäisi kaikkea.

Olen joissain juhlissa huomannut leikanneeni isomman täytekakkupalan kuin muut, koska olen pelännyt, että kakku hajoaa, jos siitä yrittää nirhiä sellaisen kapean siivun. Kun leikkaa sektorin, pyöreä kakku pysyy paremmin kasassa. 

Olisin ilahtunut, jos kakku olisi valmiiksi leikattu.

Teen itse täytekakun aina suorakaiteen muotoiseksi, niin siitä on helpompi leikata siistejä neliöitä.

En edes ehtinyt vielä keskittyä tuohon linkin juttuun. Täytyy huolella lukea se myöhemmin.

Olen tosi iloinen siitä, että saattohoitoon aiotaan panostaa. Se on oikea suunta. 

Vaikea ja tulkinnanvarainen lakipykälä. Tuomion voi saada sellaisesta teosta, jossa ei oikeasti kiihoteta kansanryhmää vastaan, ja toisaalta sellaisessa tapauksessa, joissa kriteerit täyttyvät, tuomiota ei ole tullut. 

Stephen Kingin Carrie, erityisesti Brian De Palman elokuvana vuodelta 1976.

Parasta tarinassa on se, että Carrie ei varsinaisesti kosta kiusaajilleen, vaan hänen kehonsa on enemmänkin kanava jollekin voimalle, joka toteuttaa hirmuisen oikeuden hänen puolestaan. Carrie lähinnä vain ihmettelee järkyttäviä tapahtumia. 

Muistaakseni Kingin romaanissa Carrie oli hieman tietoisempi toimija. Kostotarinana tykkään enemmän tuosta De Palman elokuvasta.