Faith

Riippuu täysin siitä, millaisesta asiasta on kyse. Jos on kyse vaikka siitä, onko jokin ruoka-aine terveellinen, niin muutan näkemystäni, jos saan vahvaa tutkittua tietoa asiasta.

Jos kyse on taas vaikka näkemyksestä eutanasiaan, niin osaan tilapäisesti ajatella asiaa eri kannalla olevan ihmisen näkökulmasta ja ymmärrän hänen tunteitaan, mutta en muuta omaa näkemystäni enkä edes pyri siihen.

En ole super onnellinen, mutta ihan ok. 

Tunnistan arvoni ja elän niiden mukaista elämää. Minulle tuottavat iloa ja hyvinvointia Jumala ja Raamatun lukeminen, läheiset, luonto, koti, musiikki ja elokuvat. Uskon olevani oikealla polulla.

Rahan olemassaololla ei ole vaikutusta onnellisuuteeni merkittävästi. Haluaisin olla terve ja että minulla olisi enemmän energiaa, mutta terveyttä ei voi ostaa rahalla eikä sitä saa silläkään, että raha lakkautettaisiin.

Kyllä sairaalan osastolta on varmasti pakko lähteä, kun kotiutetaan. Ei siellä voida ketään pitää kauempaa kuin on sairaanhoidollisesti välttämätöntä. Jos on vammainen tai sairauden takia invalidi tilapäisesti, niin sosiaalityöntekijän ja hoitotiimin kanssa kartoitetaan kotiavun tarvetta.

Tykkäsin vanhoista lastenlauluista, esim. Tuku tuku lampaitani ja Hopoti hopoti (Varsa hypäten hirnuu).

Tämä ei ole lastenlaulu varsinaisesti, mutta sellainen kuin Tuuli hiljaa henkäilee oli yksi lempilauluistani.

Tykkäsin aamupäiväkerhossa opetetuista lastenvirsistä, esim. Jumalan kämmenellä ja Ystävä sä lapsien.

Koulussa meille opetettiin kuukausilaulu joka on jäänyt mieleen: "Tammikuu on pakkaskuu, helmikuu on hiihtokuu, maaliskuussa sulaa jäät, jäät, jäät..."

Lapset leikkivät ulkona koko ajan. Oli valtava määrä pihaleikkejä: naruhyppelyä, tvistaamista, kaikenlaisia ruutuhyppelyleikkejä. Lisäksi jännittäviä metsäleikkejä sekä "vakoilua" (jossa varjostettiin tuntemattomia ihmisiä kaduilla).

Yksi ajanviettotapa oli sellainen, että menimme jonkun vieraan kerrostalon käytävään kertomaan kummitusjuttuja, ja kun joku tuli käytävään, menimme portaiden alle piiloon.

Jossain vaiheessa 80-luvulla tulivat muotiin käsien läpsyttelyleikit, joissa laulettiin samalla joitain omituisia loruja.

Olin itse ujo introverttilapsi, mutta minäkin olin koko ajan leikeissä mukana. Silloin ei ollut tietokonejuttuja, ja tv:stäkin tuli lastenohjelmia rajallisen ajan. Lapset käyttivät mielikuvitustaan ja seikkailivat ulkona.