Faith

Ap kirjoitti: "Siksi on mahdollista, että kehittyvissä maissa ihmiset voivat pärjätä tietyssä mielessä paremmin, ilman tuskailua huoltosuhteesta. Heillä voi olla kurjat olot, vähemmän rahaa, tai enemmän vaaroja ympärillä. Mutta he eivät elä ihmisyydestä vieraantunutta lume-elämää pseudohyvinvointiyhteiskunnan psykologisessa vankilassa, vaan ongelmat ovat konkreettisempia ja siten ehkä paremmin voitettavissa. Ei ole sitä kasvotonta vähän niin ja näin toimivaa systeemiä, joka toisinaan voi auttaakin, mutta jota vastaan usein myös joutuu taistelemaan."

Mielestäni ei ole tarpeen liittää yhteen näitä kahta (hyvinvointiyhteiskunnan järjestelmää ja psykologista vankilaa) ikään kuin olisi pakko luopua pohjoismaisesta järjestelmästä, jotta pääsisi vapautumaan "psykologisesta pseudohyvinvoinnin vankilasta".

Jokaisen täytyy vapautua itse omista psykologisista vankiloistaan. Valtio ei ole lopulta siitä vastuussa.

Itse ainakin olen kiitollinen siitä, että meillä on esim. jokaisen saatavilla oleva terveyden- ja sairaanhoito. Psykologisesta vankilasta pidän itseni poissa mm. siten, etten osallistu somekulttuuriin ja kaiken maailman cancelointihöpötyksiin.

Minulla ei ole ollut tarvetta käydä leipäjonossa, mutta olen joskus katsonut netistä videoita, joissa esitellään leipäjonon antimia. Usein sieltä tunnutaan saavan hirveät määrät leipiä ja erilaisia ryynejä ja hiutaleita. Kyllähän sillä elossa pysyy, vaikkakaan ei hyvävointisena. Ja onhan se vähän tympeää syödä viljaa koko ajan.

Leipäjonoissa käy varmaan myös paljon ihmisiä, jotka eivät tarvitse ruoka-apua elossa pysyäkseen. Sen takia heittävät pois tuotteet, jotka eivät miellytä.

Ei kai sillä väliä ole.

Otan itse 100 mikrogramman tabletin noin viitenä päivänä viikossa. Minulla on MS-tauti, ja siihen suositellaan D-vitamiinilisää.

En usko että mitenkään. Kristinuskossahan tuollaisen yrittäminenkin on kielletty.

On kaiken maailman meedioita, jotka sanovat saavansa yhteyden asiakkaansa kuolleisiin omaisiin, mutta tuskin noin on.

"Niillä on merkitystä vain sinulle."

Kyllä ihmisiä usein kiinnostaa toisten mielipiteet, ja tunteetkin joskus. Joku saattaa vaikka suuttua toisen mielipiteestä.