Faith

Voisi kyllä olla hyötyä sellaisesta oppiaineesta, jolla kerrottaisiin vaikka esimerkkitapausten kautta erilaisista psykologisista ja sosiaalisista ilmiöistä, joita on vaikea ymmärtää, mutta joihin suuri osa ihmisistä tulee törmäämään elämässään.

Esim. sosiaalisen mukautumisen paine ja sen vastustaminen, erakoituminen, projektio, traumatisaatio, vuorovaikutuksen ongelmat.

Oppiainetta voisi olla vaikka tunti viikossa yläasteen ysillä. 

Opiskelin yliopistossa sivuaineenani sosiaalipsykologiaa, ja opin siitä paljon hyödyllistä tietoa ja näkökulmia sekä omiin kokemuksiini että muiden käyttäytymiseen. Näitä asioita voitaisiin ysillä opettaa siis ei-teoreettisesti, vaikka juuri tapauskertomusten kautta.

Joskus 80-luvun lopulla tv-uutisissa kerrottiin teoriasta, jonka mukaan maailmankaikkeuden toisella puolen, jonne pääsisi (teoriassa) mustan aukon läpi, on toinen maapallon kaltainen planeetta, jolla elää jokaisen maapallon ihmisen kaksoisolento.

Se kuulosti jännältä, mutta jo silloin lapsena suhtauduin siihen epäilevästi. En usko moisten teorioiden olevan totta.

Hyvä keksintö tuo puhallustesti. Se voitaisiin ottaa käyttöön erityistilanteissa, esim. yleisötapahtumissa ja pitkän matkan julkisissa kulkuneuvoissa.

Olisi paitsi nopeampi, myös mukavampi kuin nenänielutesti.

Minä sain Sineadista kyllä silloin 80-90-lukujen vaihteessa tasapainoisemman kuvan. Hän oli järkevän oloinen ja esiintyi selvinpäin. Mielenterveys romahti myöhemmin. 

Tai sitten olin vain itse liian nuori silloin nähdäkseni merkkejä mt-ongelmista.

On monia hyviä, jotka tekivät vaikutuksen, esim. V ja Twilight Zone.

Muistan Muppet Show'n, josta en tykännyt. Nukkehahmojen takia varmaan erehdyin pitämään sitä lastenohjelmana. Siinä oli jotain ahdistavaa. Hahmot olivat riehakkaita ja pelottavia.