Faith

Täällä jotkut puhuvat niin kuin katuväkivalta olisi uusi ilmiö. 80-luvulla se oli yleistä! 90-luvun alussakin yläasteikäiset nuoret "hakkasivat" tosiaan kaupungilla viikonloppuisin kännissä. Silloin tällöin oppilaita, poikia ja tyttöjä, tuli silmä mustana kouluun maanantaina. Se hurjaa aikaa. 

Tuohon fiftari-alakulttuuriin on tosiaan kuulunut väkivaltainen uhoaminen aikoinaan. Itse en sen "kulta-aikaa" Suomessa muista kun synnyin vasta 70-luvun lopussa. Vanhempani ovat kertoneet.

Luen, paljon, mutta enimmäkseen vanhempia runoja, ajanjaksolta n. 1870-1970. Kotimaisia runoja luen. Olen aikoinani tutustunut aika laajasti runoihin eri maista, mutta ihan puolueettomasti pidän eniten suomalaisista.

Huvittaa miten sarjan nuoret ja nuoret aikuiset puhuvat asiantuntijatermein vanhempiensa heille aiheuttamista traumoista, esim. Elenan varhaisteini poika sanoo kun äiti ei baari-illan jälkeen tullut kotiin yöksi: "tämä on järkyttänyt perusturvallisuuttani enkä mene tänään kouluun". 

Epäselväksi jää, ovatko nuoret tosissaan vai käyttävätkö he mielenterveyttä tekosyynä käyttäytymiselleen / oikeutuksena vaatimuksilleen. Vaikuttaa että he eivät itsekään ole ihan varmoja kummasta on kyse.

Ovat. Jos tuo kävelisi ulkona lyhyenkin matkan lahkeiden reunat olisivat paitsi likaiset, myös raapiutuneet rikki. 

Kävivät kansalaisopiston kielikurssilla ja jumpassa. Esimerkiksi.