Faith

Miksei kukin perhe saisi itse päättää, ovatko lapset etä- vai lähikoulussa?

Katselisin sellaista Big Brother -tyyppistä ohjelmaa, jossa osallistujat olisi valittu erilaisten aatteiden ja vakaumusten perusteella. Joka päivä heille annettaisiin aihe, josta keskustella ja väitellä sivistyneesti. 

Olen syönyt grillikioskista ostettuja makkaraperunoita joskus joulukuussa viimeksi. Sitä edeltävästä kerrasta oli kulunut useita vuosia.

Annos oli hyvä, mutta tykkään kyllä enemmän ihan pelkistä grillikioskin ranskalaisista kaikilla lisukkeilla. Makkara on makuuni liian suolaista.

Jos vieras on joku läheinen, on mielestäni ok. Tosin parempi olisi sanoa suoraan, että väsyttää liikaa seuranpitoon. 

Jos vieras on pitkän matkan takaa tullut, hänhän voi jäädä päiväunien ajaksi. 

Olen itse ollut tuollaisessa tilanteessa ja olen käynyt lepäämään. Vieras jäi siksi ajaksi, mutta hän olikin läheinen.

Vuosia sitten sain erittäin pahan MS-taudin pahenemisvaiheen, jonka takia jouduin olemaan lähes kuukauden sairaalassa osastolla. Olin liikuntakyvytön, oli huimausta ja vaikka mitä rajuja oireita.

Parannuttuani (jota en edes uskonut tapahtuvan) ja kotiin palattuani olin pari vuotta todellinen onnellinen ja iloinen pelkästään siitä, että toimintakykyni on normaali ja että saan olla kotona, herätä omasta sängystä, käydä ulkoilemassa, syödä lempiruokiani jne.

Hiljalleen kuitenkin taas totuin normaaliin elämään enkä enää ole ollut yhtä kiitollinen siitä.

Tosin nyt kun taas muistelen niitä sairausaikoja, tiedostan että on syytä olla kiitollinen.