Faith

Uskonnollisuudesta, jolla yleensä tarkoitetaan uskonnollisille uskomuksille perustuvaa kulttuuria ja arvoja, en osaa sanoa. Ehkä siitä voi seurata turmiota tai hyvää riippuen esim. mistä uskonnosta on kyse. Jos yhteisö laajalti on omaksunut samat uskonnolliset arvot, niin kyllä sillä ainakin kokoava vaikutus on (siis viitaten tuohon aloituksen 'turmio = hajoaminen' -ajatukseen).

Sydämen usko Jumalaan, siten kuin Raamattu opettaa, ehdottomasti suojelee "millään ei ole väliä"-ajattelutavalta.

Unelmieni joulu on sellainen, jonka vietän perheenjäsenteni kanssa, mutta jos olisi oltava joulu yksin, niin se olisi seuraavanlainen.

Kävisin kävelyllä, varsinkin jos olisi lumista ja kaunista. Kaupungin hiljainen keskusta jouluvaloineen voisi olla tunnelmallinen paikka. Tai sitten kävisin hautausmaalla kävellen.

Lukisin Raamattua eli ajattelisin niitä tapahtumia, joiden takia joulua vietän.

Söisin jouluruokaa ja -leivonnaisia.

Kuuntelisin jouluvirsiä.

Lukisin konvehteja syöden kirjaa, jonka olisin ostanut itselleni joululahjaksi.

Minulla ei ole ollut työhön tai ruuhkavuosiin liittyvää stressiä, mutta muunlaista kyllä, mm. terveyteen ja rahatilanteeseen liittyvää. Minua on auttanut täysin hiljaisessa ympäristössä oleminen. Siis ei edes musiikkia tai luonnonääniä.

Hiljaisuudessa sitten vain tuijottaa seinään ja antaa tajunnan virrata vapaasti. Sen täytyy kuitenkin tuntua mukavalta. Jos se ei tunnu mukavalta, se ei liene itselle oikea tapa.

Minulla mieli työstää stressaavia kokemuksia symbolisesti tuollaisessa tilassa. Kuvittelen "skenaarioita", jotka saavat aikaan erilaisia tunteita, ja myös itkua, naurua jne. Ne ovat kuitenkin vain kuvitteellisia tilanteita. 

Asuimme kaupungissa. Meidän äitimme oli kotiäiti, ja hän oli tietyllä tavalla vanhoillisempi kuin monet kavereideni työssäkäyvät äidit.

Enimmäkseen kavereideni äidit olivat siis töissä, ansaitsivat omat rahansa ja olivat itsellisiä. Ammateiltaan he olivat mm. tarjoilijoita ja pankkivirkailijoita. Jotkut heistä meikkasivat paljon ja polttivat tupakkaa. He kävivät joskus viihteellä pelkästään likkakavereidensa kanssa, mikä siihen aikaan oli uutta. He antoivat lapsilleen paljon taskurahaa ja kotiintuloajat olivat myöhäisemmät kuin esim. meillä. Niihin aikoihin vapaa kasvatus oli tullut muotiin. 

Monet äidit kävivät 80-luvulla iltaisin harrastuksissa, esim. jumpassa ja kansanopiston kielikursseilla. Myös meidän äiti kävi.

Naapurustomme isommat lapset pelasivat kerrostalojen pihoilla iltaisin kirkkistä eli kirkonrottaa. Olin itse silloin jo pukeutunut yöpaitaan. Kuulin ulkoa kiljahduksia ja juoksuaskelia, kun parvekkeenovi oli auki. Tämäkin on syksyinen muisto, ehkä vuodelta 1986-87.