Faith

Tunteet tulevat ja menevät. Älä huolestu niistä vaan anna niiden vaimentua ajallaan.

Anteeksianto sen sijaan on päätös. Olethan antanut anteeksi? 

Tuo ehdotus tehdä askelkyykkyjä oli hyvä. Treenaamisen jälkeen on aina mukava, rento olo. Ja kotonakin voi tosiaan treenata. Sen jälkeen voi hyvällä mielellä vaikka lukea kirjaa, katsoa elokuvaa tms.

Minulla on kokemusta samantyyppisestä, joskaan ei samasta, asiasta. 

Vielä reilu viisi vuotta sitten saatoin syödä esim. kokonaisen suklaalevyn yhdellä kertaa, sen kummemmin ajattelematta. Nykyään pysähdyn viimeistään puolenvälin tienoilla ja kysyn itseltäni, tekeekö minun oikeasti mieli sitä suklaata vielä. Lähes joka kerta vastaus on kieltävä. Sen tajuttuani minulla ei ole vaikeuksia lopettaa syömistä ja viedä loppuja pois.

Minulla ei ole varsinaista syömishimoa ongelmaksi asti. Olen hoikka, mutta pyrin pitämään makeansyönnin kohtuudessa terveyden takia.

Faith kirjoitti:

Jos mietin fiktiokirjallisuutta, niin Fay Weldonin Naispaholaisen elämä ja rakkaudet oli raju. Teininä olin nähnyt siitä tehdyn minisarjan, joka teki vaikutuksen. Parikymppisenä löysin romaanin kirpparilta, ja se oli vielä parempi. Romaani kertoo maailman raadollisuudesta, ulkonäön suuresta vaikutuksesta siihen miten tulee kohdelluksi, ihmisten tekopyhyydestä, vihasta, kostosta, oikeudenjanosta.

Toinen vaikuttava on ollut Leena Krohnin Ettei etäisyys ikävöisi. Siinä on kaksi kertomusta, ja varsinkin jälkimmäinen, muistaakseni Katoamistarina nimeltään, oli tunteita ja ajatuksia herättävä. Tarinassa oli outo maailmanlopun tunnelma. 

Korjaus: kertomus on nimeltään Poissaolo eikä Katoamistarina, mutta se kertoo kaupungista, jossa ihmisiä alkaa kadota selittämättömästi.

Parikymmentä. Teen melko paljon itse ruokaa, mutta en ole kovin mausteisen ruoan ystävä.

Mustaapippuria ja paprikajauhetta kuluu eniten.