Faith

Tuskin tuo on amerikkalaisillakaan kovin yleistä. Siis usko, että aina onnistuu. Sehän osoittautuu vääräksi joka kerta, kun epäonnistuu. Ja jokainen epäonnistuu joskus.

Yhdysvaltalainen kulttuuri kyllä ohjaa yritteliäisyyteen, tarmokkuuteen, kunnianhimoisuuteen, kilpailullisuuteen enemmän kuin suomalainen.

Täällä osaa jalkakäytävistä ei ole vielä ehditty hiekoittaa. Täytyi varoa liukastumista koko ajan. En kaatunut kertaakaan.

Huilusoolo Gluckin oopperasta Orfeus & Eurydike:

Melodia on kaunis, ja huilu mielestäni sopii taitoluisteluun. 

Vaikka tykkäänkin Williamista ja Catherinesta, ja olisi kiva jos Williamista tulisi kuningas, sellainen poikkeusjärjestely (olisiko se edes mahdollista?) heikentäisi monarkian voimaa, joka on siinä että asiat tehdään perinteiden mukaan oikeassa järjestyksessä, mikäli mahdollista.

William on Charlesia suositumpi kansan keskuudessa, mutta kuninkuus ei määräydy suosion perusteella.

Minulla on erittäin harvakseltaan (kerran parissa vuodessa) ollut "masennuskohtauksia". Ne ovat kestoltaan vain 1-2 minuuttia. Lyhyen keston takia en ole ollut huolissani. En pelkää kroonistumista.

Psykiatria ei tosiaan tunne ilmiötä, mistä olen päätellyt sen kenties olevan neurologista. Jokin aivojen tilapäinen toimintahäiriö.

Toinen vaihtoehto olisi varmaankin, että kyseessä on traumaattinen ongelma: mieli rekisteröi tilanteessa (esim. fyysisessä ympäristössä) jonkin muuttujan, joka muistuttaa jostain menneisyyden pahasta kokemuksesta, minkä seurauksena tuntee äkillisesti saman tunnetilan, jonka silloin koki. Mieli ei kuitenkaan osaa yhdistää muuttujaa muistoon ja siksi tunnetila tuntuu olevan vailla syytä.