Faith

Minulla on hieman saman tyyppinen kokemus, mutta kerrostalossa. Kyseessä oli myös pelkkä yksittäinen tapaus.

Asuin nuorena jonkin aikaa huonomaineisella alueella. Taloyhtiössä oli tiheä vaihtuvuus asukkaissa, koska se oli monille vain väliaikainen asuinpaikka.

Eräänä arki-iltana oveeni jyskytettiin, ja humalaisen kuuloinen miesääni huusi tuntemattoman ihmisen nimeä ja käski avaamaan oven.

Päättelin heti, että jyskyttäjä tavoitteli asunnon entistä asukasta. Ovissa ei ollut nimiä, vain asunnon numero. En tietenkään avannut ovea.

Jyskytys ja huutelu jatkuivat pitkään. 

Lopulta tuli hiljaista, mutta koska en kuullut poistumisen ääniä (askeleita tai ulko-oven ääntä) käytävästä, hiivin katsomaan ovisilmästä, ja tosiaan: tuo ihminen, nuorehko mies, oli käynyt istumaan lattialle oveni eteen!

Päätin että jos hän vielä aamulla näkyy olevan käytävässä, soitan jonnekin. Mutta onneksi hän oli poistunut. Eikä tullut enää uudestaan.

Olen pyytänyt vanhemmiltani rahallista apua nuorena, samoin muuttoapua.

Keskusteluapua en ole oikeastaan koskaan pyytänyt keneltäkään. Jos minulla on jokin vaikea asia meneillään, vetäydyn yleensä omiin oloihini setvimään sitä.

Tajusin juuri, että minun tuttavapiirissäni ei erikseen pyydetä keskusteluapua ("Mulla on nyt meneillään tällainen vaikea asia elämässäni, voisitko kuunnella ja keskustella kanssani siitä?"), vaan se jolla on vaikeaa ja joka haluaa keskustella asiasta, rupeaa vain juttelemaan siitä.

Sano tilaisuuden alussa olevasi hieman väsynyt. Ihmiset voivat laittaa väsymyksen piikkiin sen, jos vaikutat heistä penseältä.

Päätä olla kaikesta huolimatta kohtelias, niin sosiaalinen hymy tulee sen myötä luonnostaan.

Miksei kukin perhe saisi itse päättää, ovatko lapset etä- vai lähikoulussa?

Katselisin sellaista Big Brother -tyyppistä ohjelmaa, jossa osallistujat olisi valittu erilaisten aatteiden ja vakaumusten perusteella. Joka päivä heille annettaisiin aihe, josta keskustella ja väitellä sivistyneesti.