Faith

En varsinaisesti pelkää, mutta Ukrainan sodan myötä olen sisäistänyt sodan mahdollisuuden Suomessakin minun elinaikanani. Hetkittäin olen ollut kohtalaisesti huolissani.

En edelleenkään pidä sodan puhkeamista Suomessa todennäköisenä, vaan suhtautumiseni muutoksessa on kyse siitä, että aiemmin näin mahdollisuuden teoreettisena, nyt siitä on tullut käytännöllistä realismia.

Aiemmin en ajatellut sodan mahdollisuutta koskaan, nyt olen ajatellut sitä paljon, olen mm. lukenut artikkeleja Suomen maanpuolustuksen resursseista. 

Satunnaisessa järjestyksessä Chopin, Bach ja Händel.

En tiedä viitsinkö, olen nähnyt sen jo vuosia sitten. Se on ihan ok.

Alkuperäinen Omen (1976) oli nuorena lempikauhuelokuviani. Billie Whitelaw'n näyttelemä lapsenvahti Mrs. Baylock on ihan mahtavan karmiva hahmo. Mia Farrow'n näyttelemänä hahmo ei ole yhtä vaikuttava.

Pääosaa tässä uudessa esittävästä Liev Schreiberista pidän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että näillä presidentin, pääministerin ja Kaikkosten reissaamisilla ympäri maailmaa ei ole muuta funktiota kuin koettaa väsyttää kansa uskomaan että "kulissien takana tapahtuu kaikenlaista" ... siihen asti kunnes Ukrainan tilanne laukeaa.

Sen jälkeen todetaan että Euroopassa on taas niin rauhallista että voidaan höpistä seuraavat 25 vuotta "nato-optiosta".

Euroopassa ei tule olemaan rauhallista vaan Venäjä jatkaa valloitus-sotaansa.

Tuo riski Suomen on nyt pakko huomioida ja ottaa lähtökohdaksi turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa. Kun Ukrainan sota jossain vaiheessa tavalla tai toisella päättyy, siitä alkaisi Suomen piina, kun odotetaan, mihin Venäjä mahdollisesti hyökkää seuraavaksi.

Olisi hirveää lähitulevaisuudessa esim. nähdä uutisista, että Putin on pitänyt puheen, jossa rakentelee samantyylistä sodanoikeuttamisnarratiivia Suomeen liittyen kuin joitain viikkoja sitten Ukrainaan liittyen.

Säännöllinen 2 kg käsipainojen kanssa tehtävä lihaskuntovoimistelu, yleensä kolmena päivänä viikossa. Tärkeimpänä liikkeenä walking lunges.

Suurin hyöty on yllättäen ollut kehonhallinnan, tasapainon ja kestävyyden parantuminen, vaikka luulin aerobisen liikunnan olevan näiden ominaisuuksien parantamisessa lihaskuntoilua parempi. Vuosikausien reippaan kävelyn harrastaminen ei tuonut yhtä suuria hyötyjä.

MS-tautia sairastavana tasapainon vahvistaminen on minulle tärkeää.