Faith

Nescafe Gold on oma suosikkini. Se pehmeän aromikasta.

Tykkään myös Pirkka pikakahvista.

Ei liene rajoituksia, mutta ehkä viisi leipää ja kaksi kalaa olisivat provosoivia?

Pelkään, mutta en onneksi kovin usein ole joutunut.

Ensimmäinen kerta kun muistan niin käyneen, oli joskus 10-11-vuotiaana, kun ostoksille lähteneitä vanhempiani ja sisaruksiani ei kuulunut takaisin. Silloin oli 80-luvun loppupuoli, joten ei vielä ollut kännyköitä. Ilta alkoi hämärtää, odotin yksin kotona. Aloin miettiä mitä kaikkea on voinut sattua ja ahdistus kasvoi. Olin tosi helpottunut kun he lopulta saapuivat. Muistan vieläkin sen ahdistuneen tunnelman. Ihan kuin koko todellisuus olisi muuttunut jotenkin oudoksi.

Aikuisiässä olen pari kertaa ollut huolissani jostain perheenjäsenestäni ja kaveristani.

Uskoisin tällaisen olevan suht normaali taipumus. Tietysti jos sitä tapahtuu usein ja pelko käynnistyy kovin herkästi, niin sitten lienee jotain vialla. 

Lapsissa yksi parhaista asioista on viattomuus sosioekonomisen yms. taustan osalta. Hyvin erilaisista taustoista olevat lapset voivat tulla hyvin toimeen ja oppia toisiltaan.

Mielestäni aikuisten ei kuulu kajota tähän.

Vain se, jos lapsen kaverisuhde jollain tavalla on uhka lapsen turvallisuudelle, on syy puuttua ja esim. estää menemästä kylään.

Ostin hiljattain Tv-sekoitus -pussin, jossa ei ollut yhtä ainutta vaaleansinistä nonparellipäällysteistä liivatenappia (eli niitä englanninlakritsoista tuttuja makeisia). Pussissa oli sellaisen kuva eli se kyllä edelleen kuuluu sekoitukseen.

Tämä oli minulle iloinen asia, koska en pidä kyseisestä makeisesta. Joskus näinkin päin!