Faith

The Conspiracy (2012). Tykkäsin: jännittävä tarina, mielenkiintoinen aihe. Tykkään found footage -elokuvista, tiedän että monet inhoavat niitä.

Näin elokuvan ensimmäisen kerran useita vuosia sitten, mutta itse asiassa tällä palstalla äskettäin olleiden vapaamuurariaiheisten keskustelujen myötä muistin sen ja päätin katsoa uudestaan.

Vähän aikaa sitten päädyin jotain kautta lukemaan Natascha Kampuschista eli siitä itävaltalaisnaisesta, joka kidnapattiin 10-vuotiaana ja oli vangittuna 8 vuotta, kunnes onnistui pakenemaan.

Ihailen miten älykkäästi ja päättäväisesti hän on itse vaikuttanut tapauksensa käsittelyyn julkisuudessa. Hän kieltäytyi kertomasta intiimejä yksityiskohtia kokemuksestaan. Kun kidnappaajan omakotitalo (siis se talo jonka kellarissa hän oli ollut vankina) tuli myyntiin, hän osti talon, koska halusi estää sen, että siitä tulisi hänen "menetetyn nuoruutensa makaaberi museo". Kampusch täytätti kellarin sementillä. Nyt vankityrmää ei enää ole olemassa.

Kun psykologit tuoreeltaan tapauksen jälkeen esittivät analyysejään Kampuschista ja hänen kokemastaan traumasta mediassa, Kampusch torjui ne ja totesi, etteivät psykologit voi ymmärtää hänen kokemuksensa monitasoisuutta.

Olisi toivottavaa, että kaikkien itsetuntemus kehittyisi tuollaiseksi keski-ikään mennessä. Se että Kampuschilla nuo piirteet olivat nähtävissä jo silloin 18-vuotiaana tekee hänestä erityisen.

Vierailija kirjoitti:

Kakkurohmuajat ärsyttää. Leikkaavat kakusta kahvila-annoksen kokoisen siivun, kun pitopalvelun mitoitus on viidesosa siitä.

Rohmuaminen on ajattelematonta ja huono juttu, mutta sekin on sanottava, että pitopalvelun mitoitus on liian pieni. Juhlissa kuitenkin on tarkoitus nauttia tarjottavista eikä vain saada vähän suuta makeaksi.

Tuo jonkun ehdottama kakun paloittelu valmiiksi lautasille oli hyvä idea (kunhan palaset ovat kunnollisen kokoisia; ja niitähän voi leikata eri kokoisia, koska jotkut haluavat vain pienen palan). Siinä poistuu vierailta myös jännitys, saako kakkupalan leikattua siististi. 

En koskaan. Suunnittelen aina jo kotona melko tarkkaan, mitä ostan. Myös makeiset laitan listaan ja haen ne karkkihyllystä.

Ainoa mitä saatan ottaa vasta kassalla heräteostoksena, on joskus harvoin purkka tai kurkkupastillit. 

Yksi unityyppi, jonka vanha kansa sanoo tietävän kuolemaa, on se että leipä palaa uunissa. Joku on siis paistamassa leipää, ja se palaa karrelle.

En itse usko moisiin "määrämuotoisiin enneuniin", eli että se ja se tietää sitä ja sitä.

Näin itse kerran unta, että olin paistamassa leipää. Laitoin uuniin yhden ison leivän, mutta avatessani uunin luukun, pellillä olikin monta kypsää pientä leipää. Mitähän tuo sitten meinaa heh... Ainakaan leivät eivät palaneet.